Ciao!

Suomeen palauduttiin jo viime lauantaina, mutta ensimmäiset kuvat blogin puolelle saapuvat myöhemmin. Tässä on nääs ollut kaikenlaista pientä puuhaa.

Vajaa kaksi viikkoa humahti Italian auringon alla epäreilun nopeasti.

Meillä oli lennot Milanoon Linaten kentälle ja sieltä pois, mutta kahta viikkoa ei suinkaan kuljeskeltu pelkästään Milanon katuja, vaan tuossa 11 päivässä ehdittiin piipahtaa junalla tai bussilla yhdeksässä kaupungissa ja yöpyä niistä kuudessa.

Seuraavat (harvakseen ilmestyvät) postaukset tulevat varmasti olemaan hyvin italiapainotteisia. Kirjoittelin matkalla pientä matkapäiväkirjaa tyyliin ”ranskalaiset viivat” ja ajattelin jakaa tänne sieltä parhaita paloja. Kuvia kertyi lähes tuhat ja niitä olen tässä vähinä vapaahetkinäni laitellut julkaistavaan kuosiin. Pahoittelen siis jo etukäteen jos jotakuta ei kiinnosta matkakuvat ja –muistot tai One Country Interrail -vinkit.

Matka käynnistyi vasta iltapäivästä, joten ensimmäinen matkapäivä kului tosiaan lentokoneessa välillä Helsinki-Amsterdam-Milano ja kun saavuimme yöllä Milanoon kiiruhdimme vain hotellille nukkumaan. Seikkailu oli vasta alkamassa, mutta Milanoon tulosta voin sanoa muutaman sanan. Mikäli haluaa päästä halvalla kannattaa valita lento joka on perillä ennen klo 23.00. Klo 23.30 menee nimittäin viimeinen halvempi kulkuväline keskustaan, 5€ maksava minibussi joka vie suoraan rautatieasemalle. (Minibussiin otetaan matkustajia vain penkkien verran, joten ei kannata jäädä isossa ihmisjoukossa ihmettelemään kun bussi kaartaa pysäkille. Jos ei mahdu, ei ole kyytiä.) Jos ei minibussi kiinnosta niin vaihtoehdoksi jää jonottaa paikallisten kanssa pitkässä ja sekavassa taksijonossa ja maksaa taksille mitä taksi pyytää. Kentällä pyörii myös kuskeja, jotka ottavat matkustajan jonon ohi, jos hän vaan on valmis maksamaan kovempaa hintaa (55€ keskustan alueelle). Myös jollain paikallisbussilla olisi keskustan lähettyville päässyt, mutta mulle ei koskaan selvinnyt mistä se lähtee ja mihin aikaan menee viimeinen. Me valittiin tuo minibussi.

Meidän hotelli, Best Western Hotel Madison, oli ihan rautatieaseman naapurikadulla. Onneksi, sillä lennon jälkeen en olisi jaksanut yhtään pidempään kävellä Milanon öisillä kaduilla. Hotelli oli tosi siisti ja meidän tuloyöhönä respassa oli tosi mukava vanhempi miesvirkailija. Myös aamiainen oli tosi hyvä paikanpäällä puristettavine appelsiinimehuineen ja kroisantteineen. (Reissun parhaat croissantit sai täältä!)

Aamulla olikin lyhyt matka tallustaa asemalle ja hypätä junaan.

Paikallisjuna (Regionale) oli Interraillipulla ilmainen, eikä paikkalippuja tarvittu (jonotus asiakaspalvelutiskille oli siis turhaa). Tällä reitillä Milano-Venetsia oli lähes parhaat näkymät (muissa oli paljon tunneleita) ja oli hauska nähdä välipysäkkikaupunkeja ikkunoista (Garda-järvi, Verona, Padova). Ilmastointia ei ollut ja ikkunat pidettiin auki, joten ohikiitävän junan meteli tai peltojen kakkalannoitteiden haju koetteli välillä. Silti se oli musta ehkä hauskin tapa matkustaa ensimmäisinä päivinä.

Ensi kerralla mennään pidemmittä puheitta kaupunki nro. 1. Venetsiaan.

(Matkapäivät 2., 3. ja 4.)

Siihen asti,

a dopo!

<3 Kiskis