perjantai 20. heinäkuuta 2012

Benvenuti a Venezia!

Matkaan lähdettiin siis Regionale-junalla tiistaina aamupäivästä. Matka oli Interrail-lippulaisille ilmainen ja kesti 3,5 tuntia, mutta jos olisi halunnut olisi päässyt nopeammalla junalla paikkamaksun hinnalla.

Venetsian rautatieaseman pääovista ulos astuttuamme haukottiin hetken henkeämme kun näkymä oli jotenkin niin satumainen. Meidän hotelli, Best Western Premier Hotel Sant’ Elena sijaitsi aivan vanhan ja sokkeloisen kaupungin toisella puolella St. Elenan saarella. Rinkat selässä lähdettiin siis paahtamaan pitkin Venetsian upeita ja kapeita katuja ja siltoja. Pysähdyttiin matkalla ensin syömään pizzat ja sitten nappaamaan jätskit ja muutenkin katseltiin ohimennen nähtävyyksiä, joten kävely hotellille taisi viedä yli kaksi tuntia. St. Elenalle päästessä todettiin, että hiukan helpommin perille olisi päässyt paikallisliikenteen vesibussilla, mutta kyllä tuo kävely oli sen verran mahtava kokemus että ei harmittanut. Päätettiin kuitenkin jo tuolloin, että lähtöpäivänä kuljetaan takaisin asemalle sillä vesibussilla.


Iltasella lähdettiin uudelleen liikkeelle. Täytyy sanoa, että Venetsia on ehdottomasti kaupunki, jossa pitää yöpyä. Se nimittäin herää illalla aivan toisenlaiseen elämään. Oli ihan oma tunnelmansa kuljeskella niitä kujia vähän syrjempänä turistikeskustasta kun ikkunoista saattoi nähdä vilaukselta kuinka paikalliset kestitsivät perheitään ja ystäviään italialaiseen tyyliin. Jos kulkee ilman karttaa kannattaa varautua umpikujiin ja kiertoreitteihin. Välillä sivuteillä tuli epäusko siitä johtaako tie minnekään, kun kuja veikin matalan lyhyen tunnelin läpi tai kapeni tosi pieneksi – ja joskus se tie tosiaan loppui kuin seinään, tai kanaaliin – ja sitten oli vaan käännyttävä takaisin.

Parhautta oli myös kun ostettiin limsat ja istuttiin Kultsin kanssa pitkään vain rannassa katselemassa laivoja, saaria, valoja, merta ja ihmisiä. Oli lämmin… Voi rakkaus – voisinpa lähteä sinne takaisin just nyt.


Hotellin aamiainen oli huikein kaikista. Makeita leivonnaisia (croissantteja, kakkuja, muffineja, viinereitä) oli oikeasti yli kymmentä eri sorttia, plus siihen päälle hyvät valikoimat leivissä, muroissa ja mysleissä, jugurteissa, hedelmissä ja juomissa. Palvelu oli ystävällistä ja tila hulppea.Tämä hotelli oli muutenkin mielestäni koko reissun hienoin yleisten tilojen, kylppärin ja huoneiden puolesta, mutta juuri sieltä unohdin napsia ne valokuvat.

Päivällä käytiin rannassa merimuseossa, jossa hinta-laatu suhde oli todellakin kohdallaan. 1,55€ maksamalla pääsi ihailemaan neljän kerroksen verran kaikkea merenkulkuun liittyvää historiaa mitä kuvitella voi. Lisäksi samalla rahalla pääsi siistiin vessaan. Muuten Venetsiassa pääsi joihinkin kirkkoihin kurkistamaan ilmaiseksi ja toisiin meno maksoi jokusen kolikon. Oltiin niin haltioissamme jo rakennuksista ulkoapäin että monessakaan ei maltettu maksaa itseämme sisälle asti.


Lähtöpäivänä torstaina käytettiin tosiaan paikallisliikenteen vesibussia (7€/ nenä, mutta luulen että paikalliset pääsee halvemmalla) rautatieasemalle siirtymiseen. Siellä oli kauhea ruuhka ja pitkä jono palvelutiskille, niin minäpä jonotin sen jonon ja sain kuulla että seuraava juna on pikajuna (Frecciargento) joka maksaa meiltä 10€/nenä ja seuraava meille ilmainen juna lähtee vasta alkuillasta ja on perillä yömyöhään. Päädyttiin maksamaan se kymppi ja matkustettiinkin sitten todella mukavasti ilmastoidussa vaunussa. Matka Roomaan taisi kestää noin 3,5 tuntia.

Ensi kerralla ollaankin jo Roomassa.

<3 Kiskis

torstai 19. heinäkuuta 2012

Ciao!


Suomeen palauduttiin jo viime lauantaina, mutta ensimmäiset kuvat blogin puolelle saapuvat myöhemmin. Tässä on nääs ollut kaikenlaista pientä puuhaa.

Vajaa kaksi viikkoa humahti Italian auringon alla epäreilun nopeasti.
Meillä oli lennot Milanoon Linaten kentälle ja sieltä pois, mutta kahta viikkoa ei suinkaan kuljeskeltu pelkästään Milanon katuja, vaan tuossa 11 päivässä ehdittiin piipahtaa junalla tai bussilla yhdeksässä kaupungissa ja yöpyä niistä kuudessa.

Seuraavat (harvakseen ilmestyvät) postaukset tulevat varmasti olemaan hyvin italiapainotteisia. Kirjoittelin matkalla pientä matkapäiväkirjaa tyyliin ”ranskalaiset viivat” ja ajattelin jakaa tänne sieltä parhaita paloja. Kuvia kertyi lähes tuhat ja niitä olen tässä vähinä vapaahetkinäni laitellut julkaistavaan kuosiin. Pahoittelen siis jo etukäteen jos jotakuta ei kiinnosta matkakuvat ja –muistot tai One Country Interrail -vinkit.

Matka käynnistyi vasta iltapäivästä, joten ensimmäinen matkapäivä kului tosiaan lentokoneessa välillä Helsinki-Amsterdam-Milano ja kun saavuimme yöllä Milanoon kiiruhdimme vain hotellille nukkumaan. Seikkailu oli vasta alkamassa, mutta Milanoon tulosta voin sanoa muutaman sanan. Mikäli haluaa päästä halvalla kannattaa valita lento joka on perillä ennen klo 23.00. Klo 23.30 menee nimittäin viimeinen halvempi kulkuväline keskustaan, 5€ maksava minibussi joka vie suoraan rautatieasemalle. (Minibussiin otetaan matkustajia vain penkkien verran, joten ei kannata jäädä isossa ihmisjoukossa ihmettelemään kun bussi kaartaa pysäkille. Jos ei mahdu, ei ole kyytiä.) Jos ei minibussi kiinnosta niin vaihtoehdoksi jää jonottaa paikallisten kanssa pitkässä ja sekavassa taksijonossa ja maksaa taksille mitä taksi pyytää. Kentällä pyörii myös kuskeja, jotka ottavat matkustajan jonon ohi, jos hän vaan on valmis maksamaan kovempaa hintaa (55€ keskustan alueelle). Myös jollain paikallisbussilla olisi keskustan lähettyville päässyt, mutta mulle ei koskaan selvinnyt mistä se lähtee ja mihin aikaan menee viimeinen. Me valittiin tuo minibussi.



Meidän hotelli, Best Western Hotel Madison, oli ihan rautatieaseman naapurikadulla. Onneksi, sillä lennon jälkeen en olisi jaksanut yhtään pidempään kävellä Milanon öisillä kaduilla. Hotelli oli tosi siisti ja meidän tuloyöhönä respassa oli tosi mukava vanhempi miesvirkailija. Myös aamiainen oli tosi hyvä paikanpäällä puristettavine appelsiinimehuineen ja kroisantteineen. (Reissun parhaat croissantit sai täältä!)



Aamulla olikin lyhyt matka tallustaa asemalle ja hypätä junaan.
Paikallisjuna (Regionale) oli Interraillipulla ilmainen, eikä paikkalippuja tarvittu (jonotus asiakaspalvelutiskille oli siis turhaa). Tällä reitillä Milano-Venetsia oli lähes parhaat näkymät (muissa oli paljon tunneleita) ja oli hauska nähdä välipysäkkikaupunkeja ikkunoista (Garda-järvi, Verona, Padova). Ilmastointia ei ollut ja ikkunat pidettiin auki, joten ohikiitävän junan meteli tai peltojen kakkalannoitteiden haju koetteli välillä. Silti se oli musta ehkä hauskin tapa matkustaa ensimmäisinä päivinä.

Ensi kerralla mennään pidemmittä puheitta kaupunki nro. 1. Venetsiaan.
(Matkapäivät 2., 3. ja 4.)

Siihen asti,
a dopo!
<3 Kiskis

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Buon viaggio!

kuvat: weheartit.com
Me jännitettiin ilta, että miten Italian ja Espanjan käy.
Meidän onneksemme Espanja voitti.

Ei tässä muuten mitään väliä jalkapallon suhteen, mutta luulenpa, että Italiassa on pikkuisen rauhallisempaa kun eivät juhli voittoa. Huomenna meidän ilmatie vie nimittäin Italiaan.

Palataan siis jokusen viikon päästä.
Mukavaa heinäkuun alkua!

<3 Kiskis