perjantai 30. syyskuuta 2011

Popsi popsi porkkanaa - vaikka kakussa

Eipä ole pitkään aikaan tullut leivottua. 
Itseasiassa ei ole pitkään aikaan tullut tehtyä paljon mitään muuta, kuin väsättyä opparin kimpussa, sinkoiltua töissä tai istuttua linja-autossa. Okei, no vähän kärjistäen. On tähän väliin mahtunut onneksi myös ystävätäyteisiä iltoja ja kivoja hikoiluhetkiä jumppasaleilla. Kuitenkin, kun on päivät kirjoittanut joko opparia tai potilaskirjauksia, ei oikein ole blogin näpyttely iltaisin kiinnostanut. Kamerakin on ollut tiukasti laatikossa jo pidempään.

No, tänään vihdoin tuli muutosta tähän touhuun ja sen kunniaksi leivoin eilen illalla porkkanakakkupellillisen ja kiikutin sen tänään töihin työkavereiden maisteltavaksi. Muusta lisää vaikka huomenna, porkkanakakun ohje meni siis näin:

4kpl munia
4dl sokeria
6dl porkkanaraastetta (mulla meni 2 ISOA porkkanaa)
2dl öljyä
4,5dl vehnäjauhoja
2tl inkiväärijauhetta
2tl vaniljasokeria
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta 
1tl kaardemummaa
Kuori ja raasta porkkana hienoksi ja sekoita öljyn kanssa.
Onneksi tässä kohtaa mulla oli mun hieno perintöraastin. Kiitos mummu!
Vaahdota munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoks ja sekoita kuivat aineet. 
Yhdistä kaikki seokset, munasokerivaahto, kuivat aineet ja porkkanaraasteöljymömmö, ja sekoita. Kaada leivinpaperin päälle pellille. 
Paista 175 asteessa n.30 min. Kokeile kypsyys tökkäämällä puutikulla.
200g maustamatonta tuorejuustoa
4-5dl tomusokeria
50 g pehmeää voita
Vatkaa kuorrutteen aineet sekaisin ja päällystä jäähtynyt kakku.

Eilen maistellessa tää tuntu vähän turhan makealta, mut yö jääkaapissa teki hyvää, ja nam mitä herkkua tää olikaan työpaikan kahvipöydässä päivällä.
Resepti on taas vähän sovellettu. Yleensähän porkkanakakkuun tulee jotain pähkinärouhetta ja kanelia ja sellasta. No, koska mä en voi sellasia syödä vaihdoin kanelin inkivääriin ja kaardemummaan ja jätin pähkinät ja mantelit pois kokonaan. Hyvin upposi töissä tällanenkin versio.

Makeaa viikonloppua!
Kiskis

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

piristyslaukku

Kuten olen jo kertoillutkin, mun elämä on tämän syksyn aikamoista matkustuselämää. Kerroin myös, että matkustuselämää varten tarvitsisin matkustuslaukun. Sellaisen tarpeeksi suuren yhden yön yökamppeille, koulukirjoille, läppärille yms, mutta tarpeeksi pienen, että sitä on mukava kannella ympäri Helsinkiä ja retuuttaa linja-autojen kapeilla käytävillä suuntaan ja toiseen. No, hankin tällä kertaa juuri sen mistä haaveilin, herttaisen accessories-laukun.
 
Kuluneen viikon Helsinkivisiitillä ehdinkin jo laukkua kokeilemaan. Se imi sisäänsä läppärin, muistiinpanovihon, purkkapussin, kalenterin, vesipullon, pari koulun kirjaston tiiliskiveä, meikkipussin, pyjaman, sateenvarjon, vaihtovaatteet, lompakon, hammasharjan ja -tahnan sekä pienen makuupussinikin. Huippua. Eikä se kantaessa tuntunut silti niin painavalta, vaan jaksoin jopa kävellä Soffarilta kaverin luo Töölöön yöksi tämä olalla keikkuen. Kivasti oli myös lokerot pienemmälle sälälle, kännykälle ja bussikortille. 

Ja siinä on perhosia! Ja kukkia! Kuinka piristävä se tulekaa olemaan, kun loskaisena maaliskuun aamuyönä heitän laukun olalle mustan talvitakin ja tummien tylsien talvitamineiden päälle ja lähden lampsimaan kohti bussipysäkkiä. Herttainen väripilkku olalla lievittää talven synkkyyttä kivasti, eikä tummat vaatteetkaan haittaa niin paljon.

Mutta ei sen enempää tuhlata vielä ajatuksia synkälle talvelle. Ulkona on ihanan aurinkoinen syyssää ja loistava ulkoilukeli. Mun täytyy ikävästi keskittyä koulutehtäviin, mutta menkää muut kaikki pihalle nauttimaan sunnuntaista. Ehkä mäkin ehdin vielä pienelle happihyppelylle.

Ensiviikkoon!
Kiskis

tiistai 13. syyskuuta 2011

metsäilijät

Tässä on mennyt pari viikoa matkatessa reitillä työt-koulu-oppari ja  mun etäisyydet tuntie se on tarkoittanut tiukkaa istumalihastreeniä linja-autossa ja vähäisiä lepohetkiä kotona. Ton matkustamisen ja puurtamisen ohella ei sitten oikeen muuhun ookkaan energiat riittäny.

Kiireestä huolimatta tuntuu, että vasta tällä viikolla syksy todella painaa päälle. On synkkää ja sateista, kurkkua sattuu, nenä valuu, poskionteloita jomottaa ja kalenteri täyttyy koulutehtäväpäivämääristä. Pidän syksystä valtavasti, mutta tänään se tuntuu näytävän pahimman puolensa. Vastaiskuksi tälle isken tänne kuvia sunnuntailta, kun oli puolestaan niitä syksyn täydellisimpiä päiviä.

pongaa äiti :D
Mielettömän kaunis ja lämmin syyspäivä ja äiti pyytää kanssaan metsään. Voisiko tästä muka kieltäytyä? Ei edes löhöpäiväsuunnitelmat saaneet pidettyä mua kotona kun tarjoutui tällainen tilaisuus. Saappaat jalkaan, räikeä huppari päälle (hirvikärpästen inhokki on kuulemma räikeät ja vaaleat värit), huivi päähän ja ämpäri kädessä rämpimään.

Ei oltu tällä kertaa sienireissulla, mutta tämä yksilö oli pakko ikuistaa kameralle. 
Hassu! Musta se näyttää siltä, kuin pieni pyöreä U.F.O. olisi laskeutunut sen päälle.

Ja olihan meillä oikein syykin sinne metsään mennä. Otin nöyränä mukaan vain tuon pikkukipon, kun ajattelin että se riittää. No, metsän mahtavan puolukkasadon vuoksi pikkukippo tuli nopsaan täyteen, mutta himo kasvoi poimiessa. Onneksi äidillä oli kunnon ämpäreitä mukana toinenkin ja mun litra muuttuikin kolmeksi. 

Illalla sitten perkaus (se tylsä homma),  survominen ja hilloksi keittely. 
Nyt on sitten koko talveksi maksalaatikolle tai lihapullille lisuketta. Nam nam.

Kiitos taas äiti. Mulla ainakin oli nii'in muukaavaa / Seuraavakskin tahdon olla muukaanaa.
:D
Kiskis

PS. Eikä mähty yhtään inhaa hirvikärpästä. Kuinka täydellistä!