keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Illan itkustusbiisi



Jep. Greytä taas katsoin.

Niiskis.

Hyvää yötä.

Kiskis

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Iltalenkillä

Ei ollut ehkä ihan kuningasidea juuri sinä päivänä, kun kevään ekat siitepölyt on aamusta asti tukkineet hengitysteitä ja olo on ollut vähintäänkin puhditon, illalla päättää aloittaa kevään hölkkäkausi ja lähteä Kultsia vastaan keskustaan verkkareissa ja lenkkareissa. Päivän ravintosaldokin oli tainnut kertyä niin heikoksi että yhteistyössä jo mainittujen kanssa heikotus oli taattu. Oiskohan kannattanu ees napata se astmalääke ennen lähtöä?

Joka kevät mut valtaa pieni toivonkipinä. "Jospa tänä kesänä mustakin tulee osa juoksevien lenkkeilijöiden kastia." Sellainen teillä tiukoissa pöksyissä kevyesti kirmaava kaunotar joka ei edes hikoile. Saatikka sitten puuskuta naama punaisena. Joka kevät lähden innoissani kevään ekalle lenkille aikomuksena pinkaista juoksuun ekasta kadunkulmasta ja lopettaa vasta kotiovella endorfiinista soikeana. No, ei se ihan niin ole mennyt.

Tänään tosiaan fiilis oli ollut kurja jo aamusta alkaen, mutta jotenkin sain uskoteltua itselleni, että lenkillä kaikki muuttuisi ja olisin yhtäkkiä täynnä keveyttä, kestävyyttä ja voimaa. Kiskoin lemppari urheiluvaatteet päälle ja napsautin sykevyön paikoilleen. Onnistunut kilometrien lenkki olisi taattu. NOT.

Sitä juoksua taisi tulla yhteensä reilusti vajaa kilometri. Suurin osa siitä Kallion kirjaston ja Ympyrätalon välillä. Alamäkeen. Sitten alkoi keuhkojen kapasiteetti loppua ja sykkeet huiteli jossain 197 paikkeilla. Oli pakko rauhoittaa kävelyyn ja yrittää tasata hengitys. Hiukan huippasikin ja askel vei harhaan muutamaan kertaan. Hetken päästä onneksi reipas kävely jo sujui.

Kultsi löytyi Vltavan edestä ja kotimatka rauhaisaan tahtiin alkoi. (Mutta kyllä siihenkin tahtiin pakaroita poltti noissa ylämäissä.) Olin raahannut kameran mukaan, että vois ottaa kuvia kauniista (vielä pari viikkoa) asuinkaupungista. Tollasella pokkarilla ei kuitenkaan iltasella niin mahtavia kuvia lennossa oteta. No, noissa suhruisissakin on onneksi sitä jotain fiilistä.

Nyt reidet kipristelee, sääriluita vihloo ja hengitys vinkuu vaikka olen makaillut sohvalla kaakaomukin kera jo hyvän tovin. Tuntuupahan edes siltä että jotain tuli tehtyä pitkästä aikaa. Vielä saunaan ja sitten nukkumaan. Ehkä huomenna kokeilen lenkkiä uudestaan. Tai ylihuomenna.

Hyviä lenkkivinkkejä otetaan vastaan :)
Kiskis

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Keramiikkanavetta

Vaikka ajattelinkin, etten turhaan kirjoittele pääsiäisen aikoihin mitään, niin nyt sattui juuri sopiva hetki kirjoitteluun.

Pääsiäisestä itsestään ei pahemmin kuvia ole, mutta sen verran kerron että pääsiäiseen on kuulunut sukulaisvierailuja, suklaamunia, vespa-ajeluja, kahvilassa istuskelua, pakollisia lammasaterioita, vuoden ekat jätskitötteröt ja korttipelejä myöhään yöhön. 

Tällä hetkellä alkuillan aurinko paistaa mukavasti appisten pihakeinuun ja linnut sirkuttaa ympärillä kuin viimeistä päivää. Kohta taas valkosipulia lampaalla (ainoa huono asia pääsiäisessä - mun mielestä)

Käytiin meidän tulevalla talolla tänään vähän pyörähtämässä. Jutusteltiin tulevien naapurien kanssa ja suunniteltiin muuttoa. Olisin halunnut haravoida pihamaan, mutta kun appiksilta tuli soitto ja komennus kermaostoksille niin lähdettävä oli ja haravointi jäi toiseen kertaan.

Inspiroiduin kaivamaan koneelta Puerto Ricossa Pottery barnin liikkeessä räpsityt kuvat. Kaikkea unelmoitavaa siinä putiikissa olikin. Pyydettiin henkilökunnalta lupa kuviaamiseen väittämällä että tehtäisiin meidän häälahjatoivelistaa.
Sellaista. 
Siihen on pitkä matka, että päästään huonekaluja miettimään, mutta ainahan sitä voi vähän katsella.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!
Toivottavasti ilmat pysyy näin kauniina vielä pyhien jälkeenkin.

Kiskis

torstai 21. huhtikuuta 2011

Pääsiäislomalla

Loma kotikylässä on jo alkanut.

En tiedä aionko olla niin pirteä nyt lomalla, mutta jos sitä vaikka tämän pikkuloman jälkeen olis sitte pirteenä kevään viimeisiin koitoksiin.

Palataan asiaan pääsiäisen jälkeen.
Nyt nautitaan kevään vapaapäivistä ja suklaamunista.
Kiskis

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Colours of spring

Aurinko on tänä aamuna hukkapiilossa, mutta ei hätää kun maljakossa komeilee kimppu näin pirteän värisiä tulppaaneita.

Tämä on se maanantai-illan ilonaihe - pikkupoikien vanhemmat lahjoivat meitä ohjaajia tulppaaneilla kiitokseksi kuluneesta keväästä. Meinasi tulla tippa silmäkulmaan kun yksikin isä oikeen intoutui kiittelemään ja kertomaan kuinka paljon maanantain liikuntakerhosta on pojalle ollut hyötyä. Melkein harmittaa, ettei enää ensi syksynä voi jatkaa saman ryhmän kanssa.
 
Saatiin myös pääsiäismunia, mutta ne ei kuviin saakka ehtineet kun tulivat jo syödyksi. Hups :)

Kiskis

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Viime viikko päättyi jo

Tosiaan. Maanantai on jo illassa ja hurahti ohi yhtä nopeasti kun viikonloppukin.

Oli ihana taas viettää viikonloppua ihanien rakkaiden seurassa ihanissa pienissä kaupungeissa. Räpsin muutamasta sykähdyttävästä hetkestä kuviakin, vaikka moni hyvä hetki jäi ihan kuvaamatta.
Rauman keskustassa oli ihana tunnelma kun aurinko paistoi ja tosi oli täynnä elämää. Syötiin aamupalaksi kevätkääryleet torikojusta (jotain niin spessua) Lounas kahvilassa ja ihanien ihmisten treffailua. Siitä tanssitreeneihin ihanien pikkutyttöjen kanssa.
Harkojen jälkeen pikainen laukkujen haku ja suunnaksi Pori ja ihanat ystävät. Ennen lähtöä oli pakko pysähtyä kuvailemaan kevään tuloa appisten pihalla.

Porista ei kuvia olekkaan. Aika menin enemmin ihanasta seurasta nauttimiseen kuin kuvailuun. Ainoa miinus porivierailussa oli ravintola Galle - suuri pettymys (Palmiakin tekee maukkaampaa kanapastaa ja mun etanat oli upotettu ruohosipulituorejuustoon!!!?) Siirryttiinkin jälkkäreille sokkarin naapuriraflaan.

Vielä sunnuntainakin ilma ja seura oli mitä ihaninta ja paluumatkalla päätettiin poiketa vähän metsäilemään. Okei, tien vieressä oli kyltti joka ohjasi linnoituksen luo. Olihan historiaa ahmivan miehen päästävä näkemään se linnoitus = sammaloitunut kivikasa. Mutta tuopa ei haitannut (paitsi niitä traktorimiehiä, joiden reitti  me pyäköinnillämme tukittiin). Mulla onkin ollut valtava ikävä metsää.
Edes eilisillan vaalitulos ei voi pilata sitä ihanaa fiilistä mikä viikonlopusta jäi. Elämä on sitten oikeesti ihanaa.
 
Myös maanantai oli ihanasti onnistunut, mutta se on jo toinen tarina.
Ihanaa viikon alkua!
Kiskis

PS. "Ihana" ei enää ees kuullosta oikealta sanalta :D

torstai 14. huhtikuuta 2011

Fruity Scent

Huomenta kaikille!

Ihana perjantaiaamu. Aurinko paistaa ja viikonlopun riennot on ihan kulman takana. Vain kun jaksais yhden harkkapäivän vielä puristaa.

Viikonloppua juhlistaakseni ajattelin lakkailla kynnet kirkkaalla punaisella.
Tuo miekkoseni inhoaa kynsilakkojen hajua ja sitä miltä mun sormet haisee lakat kynsissä. Tähän ongelmaan on kuitenkin löytynyt Rimmeliltä ratkaisu. Kynsilakka, joka kuivuttuaan tuoksuu hyvälle.


Lakka on vahinkolöytö parin viikon takaa. Appisten syntymäpäiväkekkereihin piti saada väriä kynsiin, mutta mukaan ottamani lakka olikin ihan lopussa. Sukkahousuostosten ohella nappasin kassalle ensimmäisen edullisen ja kivanvärisen lakan, joka käteen osui. Vasta lakkailtuani aloin ihmetellä kynsieni ympärillä leijuvaa makeaa tuoksua.

Mitäs muuta tällaisiin "meikkiesittelyihin" pitäis kirjoitella? Peittävyys hyvä ja levittyvyys paras mitä mun halpislakoista löytyy. Pitävyys hintaansa nähden ok = pari päivää.

Sellaista turhamaisuutta tähän aamuun. Ihanaa viikonloppua meille ja muille.
Kiskis

Pinaattilasagne

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt mitään kunnon ruokaa. Vain jotain puuroja ja nopeita linssikeittoja harjoitteluun evääksi. Tänään kuitenkin on "etäpäivä" ja iltapäivän tanssiterapian workshoppia ja Kultsin illan lätkäpeliä ajatellen intouduin laittamaan vähän jotain kunnollisempaa. 

Eilen esittelemässäni K&T:ssä oli ohje pinaattilasagneen ja siitä tulikin idea tämän päivän kokkailuihin. Lehdessä lihapuoli oli hoidettu kalalla, mutta musta lasagneen kuuluu vaan ja ainoastaan jauheliha niin jauhelihaa sen oli oltava. Niitä pinaatinlehtiä sitten vaan sorkin tonne väleihin levyjen, jauhelihatomaattimössön ja valkokastikkeen sekaan. Hyväähän siitä tuli. Suosittelen.
Nyt vatsa täynnä pieni lepo ja sitten kohti koulun liikkasalia ja terapeuttista tanssia.

Kiskis

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Keskiviikon parhaudet



Pitkä harjoittelupäivä  ja harmaa ilma. Onneksi mun päivässä oli paljon pieniä ja suurempiakin piristyksiä, kuten: 
  • iltalukemiseksi jotain muuta kun opiskelukirjoja. Ikisuosikki Aku ja Kultsin lahjana mulle K&T.
 
  • ehdin harjoittelusta juuri ja juuri parahiksi katsomaan Grey'n anatomian. Ainoa ohjelma, jota oikeasti seuraan ja jonka oikeasti haluan ehdottomasti nähdä aina kun mahdollista.  Mun keskiviikkoiltojeni ilo.
  • kesätyöpaikka-asioiden selveneminen. Nyt on paikka suurimmaksi osaksi kesää ja vieläpä omalta alalta. Työmatkat ei kyllä taaskaan lyhene yhtään, mutta on se nyt mukavampi matkustaa alle tunti naapurikaupunkiin töihin kun yli tunti samaan kaupunkiin.

joo, keskiviikko oli muuten vähän ankea, mut ainakin ton viimesen perusteella vois melkeen sanoa, että mielettömän siistiä. Mitenkä tässä jaksais odottaa kesään saakka?

Huomenna on luvassa mielenkiintoinen päivä. Pienryhmää ja tanssiterapiapajaa.
Sitten onki melkeen jo viikonloppu ja kotikylä ja sen naapuri kutsuu.

Piristyksiä täynnä olevaa loppuviikkoa!
Kiskis

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Ruista ranteisiin

Ihanaa! Aurinko on jo toista päivää kaunistamassa keväistä Helsinkiä.

Ihanaa, ainakin niille jotka pääsevät ulkoilemaan. Itse tulin just koulusta ja onneksi tossa matkalla sain hiukan nautittua tosta kelistä. Eilisen viilipurkki- ja sanomalehtileikkien ja tämän päiväisten sirkusharjoitusten uuvuttamana, aion kuitenkin nyt lisäulkoilun sijaan ottaa pienet päikkärit. Katselen sitten herättyäni lähdenkö vielä lenkille vai inspiroidunko vaikka siivoamaan tätä läävää asuntoa.

Hehkutan täällä nyt tällaista uutta aluevaltaustani. Leivoin tällä viikolla itse aitoa ruisleipä. Ihan huikeen hyvääkin vielä. Sain ystävältä muutama viikko sitten juuren ja viikon alussa päätin sitten lähteä kokeilemaan josko saisin leivät leivoskeltua. Tuloksena torstaina paistetut kolme pyörylää, joista tosin puolet onkin jo tullut tuhottua kurkun ja juuston kera. Tosi herkkua.

 Ja terveellistä, helppoa ja halpaakin. Leipiin ei siis ole käytetty mitään muuta, kuin se saamani juuri, vettä, 100% ruisjauhoja ja hippusen suolaa.

Ystäväni kirjotti mulle FB:ssä ohjeet:
Eka aamu: 1 l vettä, juuri ja mukillinen ruisjauhoja. Toinen aamu: mukillinen jauhoja. Kolmas aamu: mukillinen jauhoja ( toki joka kerta sekoitat jauhot nesteeseen). Kolmas päivä: iltapäivällä/ alkuillasta lisää noin 3 mukillista jauhoja ja vajaa tl suolaa. Lisää jauhoja, jos liian tahmeeta. Leivo leiviksi ja anna kohota liinan alla n tunti. Laita uuniin 175 asteeseen reiluksi tunniksi. Tästä tulee kolme leipää. Ja jos haluat jatkossa tehdä, niin muista ottaa taikinasta uusi juuri!!! Voi pakastaa myös odottamaan seuraavaa kertaa. Nams ♥
Pakastin itselleni juuripusseja. Jos joku tuttu haluaa kokeilla, niin multa saa juuren sitten.

Nyt sinne unosille.
Nauttikaa sunnuntaista.
Kiskis

PS. Opin tänään jonglööraamaan ja olin ihmispyramidin päällimmäisenä. Ja ihan aikuisia oltiin kaikki osallistujat ;)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Ikärasismia

Näin tylsän lauantai-illan kunniaksi, (kun huomenna on herättävä varhain kouluun, kun Kultsi on lähtenyt kotikylään ja jättänyt mut taas tänne yksin, kun TV:stä ei tule mitään denimin historiikkia mielenkiintoisempaa, mutta kun ei vielä nukutakkaan) päätin vuodattaa aiheesta, joka on mietityttänyt mua pitkään. Nimittäin siitä miten on liian nuori.

Olen viimeisen vuoden aikana kuullut kyllästymiseen asti siitä, miten olenkaan nuori. 
Selvittääkseni tätä annan muutaman esimerkin kohtaamistani "niin nuori"-tilanteista.
Joulukuu 2010: Juttelen työharjoitteluni viimeisellä viikolla kolmekymppisen harjoittelukaverin ja keski-ikäisen työkaverin kanssa. Ollaan juteltu viimeisen 7 viikon aikana paljon työasioista ja muutenkin elämän kolhuista ja muusta, kun työkaveri kysyy meiltä harjoittelijoilta ikäämme. Harkkakaveri vastaa olevansa 32, jonka jälkeen paljastan syntyneeni vuonna -88. "Voi miten sä olet pikkuinen. Mun poikaakin nuorempi. Niin nuori että... Et sä kyllä yhtään vaikuta niin nuorelta." Jään siinä sitten ihmettelemään, miltä 22-vuotiaan sitten pitäisi vaikuttaa.

Tammikuu 2011: Kolmekymppinen opiskelijakaveri pohtii ääneen, että nii'in, oottehan te parikymppiset tosi nuoria kun te valmistutte. Hetken kuluttua hän kertoo valmistuneensa tradenomiksi 24-vuotiaana. Onko kaksikymppinen tradenomi yhtä paljon liian nuori kuin samanikäinen toimintaterapeutti? Tuskinpa vain. Jos koulutukseen kerran pääsee suoraan toiselta asteeltakin, niin kaksikymppinen on juurikin se valmistumisikä. Pitäisikö sitä sitten nostaa, jos sen ikäinen ei ole tarpeeksi vanha oikeisiin töihin?

Maaliskuu 2011: Haen oman alan kesätyöpaikkaa ja pääsen työhaastatteluun. Haastattelu sujuu mukavasti, mutta haastattelijat pohtivat ikääni. Työpaikka, jota haen, on aikuispuolen paikka ja nuorisopuolelle kuuluvat alle 23-vuotiaat. Voisinko työskennellä paikassa, jos itse kuuluisin kuitenkin nuorisopuolelle. He sanovat, että paikkaan on toinenkin hakija. Toinen hakija on opiskellut alaa paljon lyhyemmän aikaa kuin minä, mutta hänellä on jo lähihoitajan koulutus. Haastattelun jälkeen äitini kyselee miten meni. Kuultuaan toisesta hakijasta äiti kysyy, onko hän minua vanhempi. Vastaan etten tiedä. Äiti näyttää siltä, kuin uskoisi toisen hakijan olevan vanhempi ja saavan paikan. Seuraavalla viikolla saan sähköpostin, jossa kerrotaan etten saanut paikkaa.

Edellisviikko: Harjoittelunohjaajani tulee töihin hiukan poissa tolaltaan ja kertoo minulle tilanteetsaan. Kesken kaiken, hän kuitenkin pyytää anteeksi ja toteaa, että unohtaa aina että olen vasta 22. Ohjaaja sopertaa jotain ikääni nuoremmasta ulkonäöstäni, mutta kypsemmästä olemuksesta. Lopputulos on, että olenkin liian nuori kuulemaan murhetta ja hän huono ohjaaja kaataessaan tätä minulle. Toisaalta ymmärrän tilanteen, mutta..

Viime viikko: Viestinnän opettaja, itsekin kovin nuorekas, pitää luentoa opponoinnista. Hän kertoo jotain esimerkkiä, mutta yhtäkkiä toteaakin, että hei, me opiskelijat olemmekin niin nuoria, ettemme me tällasia tajua vielä. Ryhmässä on yksi parikymppinen, jonka opettaja tietää olevan äiti. Tälle äiti-opiskelijalle opettaja nyökkää vitsinä, että hei ainiin, olethan täällä sinä toisena aikuisena. Kyse on kuitenkin korkeakouluopetuksesta. Eiköhän me enemmän tai vähemmän aikuisia oltu kaikki. Tiedän, se oli sellainen vitsi, mutta ei se muhun ainakaan oikeen osunut.

Eilen: Käveltiin Kultsin kanssa siellä oma asunto -messuilla. Saatiin kävellä ihan rauhassa eikä kukaan tuntunut tuputtavan yhtään mitään esitettä. Ständien ihmiset lähinnä varmaan naureskelivat aikalailla keskimääräistä nuorempaa kävijäpariskuntaa. Vain yksi, itsekin parikymppinen esittelijä, uskaltautui meille jotain juttelemaan. Mulla taisi olla joku ikäkriisi siinä kohtaa, kun teki mieli huutaa siellä kurkku suorana, että hei, mullakin on oma talo ja remppa edessä vaikka 17-vuotiaalta näytänkin! Ois varmaan pitänyt tonnekin laittaa päälle se jakkupuku. Tai remonttihaalarit.

 
En tiedä mistä johtuu, että olen viimeisen vuoden ajan ottanut nämä ikäjutut aika henkilökohtaisesti. Alan olemaan kyllästynyt tähän välivaiheeseen elämässä, kun on vain kökköduuneja iltaisin ja viikonloppuisin painava opiskelija. Haluaisin jo niin kovasti "alkaa elää sitä oikeaa elämää" kun olisi jo vihdoin jotain ja töissä saisi muilta luottamusta omasta osaamisestaan. Ei tarvitsisi vaan nyökkäillä muiden viisauksille, muka kykenemättä lainkaan omaan ammatilliseen ajatteluun. Tiedän, että oikeasti osaava ja valmis en ole vielä pitkään aikaan, vaan kokemus tuo varmuutta ja ammattitaitoa, mutta haluaisin jo päästä aloittamaan. 

Lisäksi varmaan ahdistaa, kun en ole ikinä ollut sellainen stereotyyppinen juhliva opiskelijatytönhupakko, vaan vakavassa parisuhteessa rauhassa, jonkun mielestä tylsästikin, elelevä nuori nainen. Aina kun kertoo kohta valmistuvansa, joku vetää sen "no, kohta on opiskelijabileet menneisyyttä"-kortin. Siinäpä sitten hymyilee ja nyökkäilee nätisti. Niimpäniinjoo.

Tiedän, että näytän ikäistäni nuoremmalta. Ainakin pääkaupunkiseutulaisittain tarkasteltuna. En myöskään käytä kovin aikuismaisia vaatteita, vaikka yksi 16-vuotias kerran sanoikin, että näytän muuten nuoremmalta kuin olen mutta pukeudun kuin aikuinen.

En halua tällä jupinalla mitenkään osoittaa, että olisin mielestäni paljonkin ikäistäni kypsempi. Ihmettelen vain sitä, että vaikka mielestäni olen aivan yhtä kypsä kuin ikäiseni ystävätkin, niin silti aikuisemmat ihmiset usein yllättyvät kypsyydestäni kuultuaan ikäni. Minkälaisia ikäisiäni he oikein tuntevat vai tuntevatko lainkaan?

Joku voi ajatella, että jo tämä, että jupisen tänne blogiin tällaisesta asiasta näin, osoittaa etten ole kovinkaan kypsä ja 22-vuotiaat ovat juuri näin kypsymättömiä. Tiedäppä tuota sitten. Ehkä kymmenen vuoden päästä luen tämän tekstin ja nauran itselleni niin kuin nyt nauran 17-vuotiaana kirjoittamiani päiväkirjoja. Se jää nähtäväksi sitten. Sainpahan ainakin vuodatettua johonkin nämä pitkään velloneet ajatukset. Otan mielelläni kaikki heränneet ajatukset vastaan kommenteissa.

Muut ikäiseni viettävät tällä hetkellä railakasta yöelämää. (Huom. stereotypia!)
Mä taidan mennä nukkumaan, että jaksan taas huomenna leikkiä koulun liikuntasalissa viilipurkeilla ja rakennuspalikoilla.

Hyvää yötä.
Kiskis

Ideoita metsästämässä


Lupaan, että tämän postauksen jälkeen tulee ihan jotain muuta kuin sisustusta ja taloa, mutta vielä tämän verran on pakko hehkuttaa kuvilla. 

Käytiin eilen Messukeskuksessa Oma Koti messuilla. Päätettiin käyttää tilaisuus hyödyksi, kun sinne oli perjantaina pääsylipun hinta opiskelijalta vain 5€ nenä. 
Sielläpä sitten kierreltiin ja ihmeteltiin lämmitysjärjestelmiä, lattioita, kaakeleita, huonekaluja, ovia, keittiöitä ja lauteita. Osallistuin kaikkiin mahdollisiin arvontoihin, jotka löysin. Olisi aika herkkua voittaa esim 10 000€ lahjakortti keittiön uusimiseen. Tai ilmalämpöpumppu.

Toistaiseksi pikaiselta messukierrokselta ei kuitenkaan jäänyt käteen kuin iso kasa esitteitä ja kasapäin ideioita. Sen verran innostuttiin törsäämään, että ostettiin kirjaosastolta sisustuskirja: Tyyliä kaupunkikotiin.

Illalla sitten kahlasin kirjan läpi ja kaikkea ihanaahan se sisälti. Valtavasti ideoita. Oli ihan pakko kuvailla tännekin kirjan parhaat palat. 
 

Kuvat siis C. Clifton-Moggin kirjasta Tyyliä kaupunkikotiin. Kuvaajana Winfried Heinze.
Laatu aikas heikkoa, kun kirjan kuvista yrittää pokkarilla nappailla kuvia.
Mutta voi kumpa pääsisi jo hommiin.


Tätä taas tänään, huomenna jotain ihan muuta.
Ihanaa viikonloppua!
Kiskis

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Omaan kotiin

Kuten jo alkuviikolla vihjailinkin, viime viikolla käytiin allekirjoittamassa talopaperit.
Oli niin jännää, että aamupala ei maistunut ennen pankkiin menoa ja oikeen tärisin niitä papereita lueskellessa ja allekirjoitellessa.

Muutto takaisin kotikulmille on jo ihan kohta, kirjaimellisesti, nimittäin toukokuussa tehdään jo muuttoa ja talo joka ostettiin on mun nuoruuden kotitalo. Äiti muuttaa pienempään ja mun teinivuosien kodista rempataan mun ja Kultsin ensimmäinen yhteinen oma koti.

En oo vielä ihan varma, ollaanko me ihan hulluja, kun opintojen tässä vaiheessa mennään hankkimaan lisämurheeks rempattava vanha talo ja välimatkaa koulun ja kodin välille sellaset.. öö.. reilut 250 kilometriä.

No, asumiskustannukset pienenee huomattavasti ja meidän sosiaalinen piiri lähenee. Lisäksi kouluakin pitäisi olla vain harvakseltaan syksyllä. Vain opparia ja sensellasta. Toivottavasti.
Syksylle on edessä paljon autossa/bussissa/junassa istumista, mutta nytkin matkustetaan tota väliä melkein joka viikko edestakaisin, niin enpä usko että siitä tulee ongelma. Toivottavasti.

Syksyn kysymysmerkeistä huolimatta olen älyttömän innoissani tästä. Niin innoissani, että lähes kaikki "vapaa" aika kuluu haaveiluun, remonttisuunnitelmiin, pohjapiirroksiin, tapettien tutkailuun, inspiraatiokuvien selailuun ja muuhun muuttoon liittyvään. 
 
Lainasin anopilta vinon pinon sisustuslehtiä ja äiti antoi "talonostolahjana" sisustajan värioppaan.
 
Värioppaasta oli pakko kuvata lempparit.
 
En mitenkään enää muista, mistä kaikkialta nämä lempparitapetit on. Ainakin Tapettitalosta, RTV:ltä,  Ecowallpaperilta ja Laura Ashleylta.


Edellisistäkään kuvista ei enää mitään tietoa mistä. Google kuvahausta.

Sellaisia tänään. Tämä asia on nyt niin tapetilla (hekoheko) että tästä täällä kuullaan vielä ennen muuttoa lisääkin.

Kiskis

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Allekirjoituksia ja aplodeja

Heipptirallaa taas pitkästä aikaa.

Viikonloppuna eräs blogin seurailija antoi suoraa palautetta hitaasta postaustahdista. Lupasin yrittää korjata asian. Harjottelu uudessa paikassa alkoi kuitenkin viikko sitten ja pitkiksi venyvien työntäyteisten päivien lomassa en ole kyllä saanut itsestäni irti mitään. Mitään paitsi haaveilua tulevasta.

Viikonloppu olikin hiukan tavanomaisesta poikkeava. Yhdet suht tärkeät kauppakirjat käytiin allekirjoittelemassa perjantaiaamusta ja loppuviikonloppu tuntuikin kuluvan appisten 100vuotisjuhlia hössöttäen ja lopulta ihan juhlienkin.

Allekirjoituksia, kauppakirjoja, vakuutuksia sekä ruokaa, musiikkia ja naurua - niistä oli viikonloppu tehty.
Tulevaisuuden murheenkryyni ja onnenpesä
Alkuillasta kun kaikki oli vielä siistiä ja ehjää eikä korkkaritkaan ahdistaneet
Tällainen puserrus tänään. Koitan jaksaa tässä tohinan ohessa kirjoitella niistä haaveiluistakin.
Tsemppiä kaikille viikkoon.
Kiskis