tiistai 31. tammikuuta 2012

Haaveissa vain nä on mun

Ahkerat miehet on uurastaneet alakerrassa taas viimepäivät ja mä oon taas keskittyny juoksemaan iltatöissäni. Multa ei oo velvoitettu muuta rempan suhteen kun kahvin keittoa iltaisin kun olen kömpinyt jumpiltani kotiin. 

Pottery barn on ketju johon tutustuttiin Kultsin Puerto Ricon aikoina. Käyn edelleen silloin tällöin ihastelemassa "ladon" tuotteita ja tänään taas eksyin uusien askelsarjojen suunnittelun sijaan haaveilemaan. 
Koska alakerrassa suihkutilat ja kodinhoitohuone on ne ehkä tällä hetkellä akuuteimmat pian valmistuvat alueet, klikkailin itseni katselemaan Pottery barnin "Bath"-tuotteita. Ihanuuksia kerrassaan. Kuvan tuotteet eksyivät leikkiostoskoriini, mutta oikeasti en mitään tuolta merten takaa tilaile, vaan tyydyn etsimään inspiraatiota, värejä ja ideoita. Tuo kaapinovesta tehty peili on ainakin ihan ehdottoman siisti idea itsekin toteutettavaksi.

Sellaista pinnallista haaveilua tänään.
Kaikesta sitä voikin hyvinvointivaltiossa haaveilla. Lasipurkeista ja kaapinovista.
(^Nämä tunteethan syntyvät siitä kun vertailen blogiani ystäväni actio-ryhmän blogiin.)

 Nyt niiden askelsarjojen kimppuun. Puuh.

Kiskis

PS. Ei to-dellakaan maksettu mainos. Vain haaveileva sisustaja. Kollaasi koottu Pottery barnin sivuilta napsituista kuvista.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Lahjottu

Kun nyt koruista ja lahjoista päästiin puhumaan niin jatketaan samalla linjalla. 

Tämäkin aihe kuuluisi oikeastaan viime vuoteen, mutta muistui mieleeni vasta nyt. Pidin nimittäin niukasti ennen uutta vuotta pienet valmistujaiskahvitukset läheisimmille sukulaisilleni. Ennen kuin pääsen itse aiheeseen täytyy todeta, että kahvitusten järjestäminen omassa kodissa, omille sukulaisille on kyllä jonkin sortin merkkipaalu matkalla aikuisuuteen. En tajunnut sitä etukäteen, mutta oikeasti jännitin kemuja niin kovasti, että arki-iltana vain muutaman tunnin kestäneiden juhlien jälkeen iski totaalisen tyhjä olo enkä muistanut oikein mitään kuluneista tunneista. Kuinka jännittäviä ne tädit, sedät ja serkut voikaan olla?

Alkuunhan en edes ollut ajatellut järjestää mitään sukulaiskahveja, mutta kun isä niiden perään kyseli totesin, että olisi kiva saada väki katselemaan meidän uutta (remppa)kotia ja vähän maistelemaan jotain leipomaani piirakkaakin. Lisäksi samalla hoitui eräs samalle porukalle tarkoitettu tiedotustilaisuus ja "jälkikihlajaiset" aika sulavasti. No, piirakat upposi ja Kultsi auttoi ihanasti kahvituspuolessa niin mä sain oikeasti harjoitella emännöimään seurustella vieraiden kanssa. Kaikki meni siis ilmeisesti ihan ok, vaikka jälkeenpäin kaipasinkin vähintään tunnin reflektiokeskustelua tai psykoterapiaa.

No, siihen aiheeseen. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että kahvivieraat toisivat lahjojakin. Eihän tää ammatti nyt niin iso juttu ole kuin vaikka ylioppilaslakki? Vai oisko sittenkin? Olin nimittäin hyvin hyvin liikuttunut useimmista lahjoista. Juuri mun näköisiä juttuja, rakkaudella mietittyjä ja mut tuntien valittuja asioita. Muista lahjoista myöhemmin, mutta nyt niistä koruisista asioista.

Anoppi (ja appiukko) -to-be oli hankkineet mulle Kalevalakorun, johon ihastuin oikopäätä. Läheskään kaikki Kalevalat ei miellytä mun silmää, mutta tässä Ainoassa on sitä jotain. Kantaisin korua kaulassani tällä hetkellä varmaan päivittäin, jos ei töissä olisi vaarana että joku repii sen rikki.

Vielä enemmän merkitystä koru sai, kun pari viikkoa juhlien jälkeen eksyin lukemaan mukana tulleen lapun, jossa selitettiin Ainoan merkityksestä: "Yksinkertainen ja tyylikäs Ainoa-korusarja viestii nimensä mukaisesti ainutlaatuisuutta ja uniikkiutta kantajassaan. Ainoa on persoonallisen, määrätietoisen ja modernin naisen koru. Hopeaan istutetut kirkkaat vuorikiteet tuovat vahvaan, rohkeaan koruun ripauksen herkkyyttä ja haurautta. ...".

En tiedä onko Kultsin äiti ollut tietoinen korun merkityksestä sitä ostaessaan, mutta uskottelen itselleni mielelläni, että tuleva anoppini näkee minut sellaisena naisena jolle juuri kyseinen koru sopii.

Toinen ihana lahjayllätys on anopin anopilta. Sain sen hieman salamyhkäisesti "selitän siitä joskus enemmän"-lupauksen kera. Odottelen innolla sitä selitystä, sillä oikeastaan minulla ei ole hajuakaan mikä rasian alkuperäinen käyttötarkoitus on ja kuka sen on omistanut. Siitä olen varma, että rasia on vanha, kaunis ja se pitää sisällään mielenkiintoisia tarinoita ja kantaa suurta tunnearvoa - ainakin minulle nyt. Minun luonani se on saanut tehtävän korurasiana - niille kaikkein rakkaimmille koruilleni.

Kiitos siis <3

Kiskis

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sukeltajan korvakorut

Yhtä juttua en olekkaan vielä muistanut täällä näyttää, vaikka tämä juttu onkin peräisin ajalta ennen joulua. Aihe ei onneksi sinänsä ole niin jouluinen etteikö sitä voisi näin yli kuukautta myöhemminkin esittää. (Oikeasti, onko joulusta vasta reilu kuukausi?)

Musta on mukava väkertää (joulu)lahjat itse. Ylipäätään pidän hirveästi lahjojen hankkimisesta, mutta se on tietty ehdottomasti parhaimmillaan silloin kun löytää tai keksii lahjan, joka sopii saajalleen kuin monot suksiin.

No, mitä saadaan kun ihana neitonen lähipiirissä harrastaa sukellusta ja on viimeisen vuoden sisään innostunut korvakoruista? No räpyläkorvakorut tietty!

 

Tähän tarvittiin toki pikkuisen tuuriakin, sillä nuo leluräpylät (mille lie Barbielle tai Legolle aikoinaan kuuluneet) löytyivät ihan sattumalta KESÄLLÄ kun siivosin kellaria remonttia varten. Tiesin heti mihin tarkoitukseen räpsyt sopisivat ja laitoin ne talteen odottelemaan jouluisia askarteluhetkiä. 

Näin helppoa kivojen korujen teko joskus on. Samalla idealla voisi toki tehdä koruja vaikka ystävänpäivälahjaksi.

Tällaisia tänään.

Ihanaa alkavaa viikkoa!
Kiskis

lauantai 28. tammikuuta 2012

Ikkunaremontti

Remontti eteni tällä viikolla kellarista ylemmäs, kun syksyllä tilatut ikkunat saapuivat asentajineen. Seuraavaksi ajattelin kertoilla vähän ikkunaremontin vaiheista.

Lähtökohtanahan olivat 50-luvun vanhat, talon alkuperäiset ja minulle rakkaat ikkunat. Vanha lasi aaltoili hauskasti ja avaamismekanismit olivat herttaisen vanhanaikaisia - suloisia kahvoja, lenkkejä ja solkia. Ikkunoiden persoonallisen ulkonäön takia olisin halunnut pitää ne, mutta kun nuo kaksilahkeiset vetosivat käytettävyyteen, energian säästämiseen ja lämmöneristävyyteen oli naisen pakko taipua. 

Vanhojen ikkunoiden hienouksia
Kun uudet ikkunat oli päätetty hankkia ruvettiin pohtimaan sopivaa firmaa. Kutsuttiin Tiivin, Fenestran ja Skaalan edustajat katselemaan ikkunoita ja tekemään tarjouksensa. Näiden käyntien jälkeen pohdimme tarjouksia muutamaa asiaa tarkastellen ja valitsimme mielestämme parhaan vaihtoehdon. Meillä ratkaisivat tietenkin hinta ja laatu, mutta myös edustajan vierailun perusteella edustajan ammattitaito ja asiakaspalvelu. 

Kävi nimittäin niin, että ensimmäiseksi paikalle ehti Fenestran edustaja, nuori ja mukava mies joka mielestämme vaikutti ihan asiansa osaavalta. (Itsehän olimme asiassa aivan noviiseja.) No, seuraavana päivänä saapui Tiivin mies, ja tähän kohtaan on kerrottava että vaikka ko. edustaja tuntui  vanhojen talojen ikkunoiden suhteen ammattitaitoisemmalta kuin Fenestran edustaja, hänen asiakaspalvelutaitonsa olivat sitä luokkaa, että kun ovi kävi ja mies poistui pihasta, päätimme että ellei Tiivin tarjous ole TODELLA hyvä, emme edes harkitse heidän ikkunoitaan. Tämä edustaja oli nimittäin todella törkeän ja ylimielisen oloinen meitä kohtaan. Kun hän saapui, ei Kultsi ollut vielä ehtinyt töistä kotiin ja ohjasin miehen keittiöön kahvikupposen ääreen, mutta varovaisista kyselyistäni huolimatta eipä tämä herra tehnyt elettäkään esitelläkseen minulle jo alustavasti esitteitään. Minusta jopa tuntui, että mies piti minua talon teini-ikäisenä jolle ei kannattanut paljon puhella ennen talon vanhempien saapumista. Vasta kun Kultsi ehti eteiseen taisi edustaja tajuta, että tämä kahvia tarjoileva teinityttö onkin talon nuori emäntä. No eipä silti se asenne paljon parantunut. Mies nimittäin enimmäkseen valitteli omia työkiireitään ja sairauksiaan kuin kaupitteli meille ikkunoita. Tämä "asiakaspalvelija" näyttäytyi meidän silmissämme lähinnä vanhana sovinistisena ja ylimielisenä ukkona, jota ei oikeastaan edes tuntunut kiinnostavan meidän ikkunamme. Ymmärrätte varmaan miksi emme hänen ikkunoitaan tämän jälkeen kauheassa arvossa pitäneet. 

No, kolmantena tapasimme Skaalan edustajan. Tämä nuori mies oli paitsi todella hyvä asiakaspalvelija, myös hyvin ammattitaitoisen tuntuinen verrattuna aiemmin käyneisiin edustajiin. Tämän vierailun jälkeen jäimme sormet ristissä toivomaan, että Skaalan tarjous olisi myös hinnaltaan parempi kuin muut kaksi - ja onneksemme näin oli. Skaala oli huurtumattomilla 2+2 ikkunoillaan edullisempi kuin Fenestra tai Tiivi 1+2 tavallisilla ikkunoillaan. Valinta oli helppo tehdä.

Keittiössä uutta (päällä) ja vanhaa (alla)
Aluksi oltiin mietitty, että asennetaan ikkunat itse, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että firman ammattimiehet saavat hoitaa tämän homman niin ei sitten tule korvausongelmia, jos ikkunoissa tai asennuksessa onkin jotain vikaa. Toimitus sovittiin joulukuun alkuun, mutta kun oma remonttimme viivästyi soitteli Kultsi Skaalalle ja ikkunoiden asennut siirrettiin tammikuun lopulle. Olisi ollut kurjaa pilata uudet hienot ikkunat heti, kun alakertaan tehtiin valua ja ikkunoista truutattiin kuraa kellarin lattialle.

Ikkunat saapui meidän pihalle viime maanantaina Kiitolinjan kyydittämänä. Lasku kopsahti postilaatikosta tiistaina (joka on vähän hassua kun asennustakaan ei oltu vielä tehty ja maksuaikaa on vain viikko). Keskiviikkoiltana siirtelin huonekaluja ikkunoiden tieltä, irrottelin verhoja ja rullailin matot syrjään. Keskiviikkona rupesin vasta jännittämään ikkunoiden vaihtoa ja yön valvoinkin lukien keskustelupalstojen ikkunaremonttivalituksia. Virhe. Eihän sellaisten lukemisen jälkeen voinut mitenkään uskoa, että oma remontti menisi hyvin. 

Makkarin ja eteisen ikkunat nyt ja ennen
Torstaiaamuna 8.30 olin lähdössä töihin kun asentajat sitten saapui. Kultsi jäi keittelemään niille kahvia ja esittelemään taloa, mutta joutui kanssa lähtemään jo aamupäivällä reissulle Helsinkiin niin asentajat jäi sitten keskenään mekastamaan meille. 

Kun neljän tienoilla kotiuduin töistä oli ikkunat laitettu ja asentajat tuli mua piharapuilla vastaan. Meidän talossahan on lähes 20 ikkunaa kun isojen ikkunoiden lisäksi kellarista, vintiltä ja rappukäytävästä löytyy useita sellasia pieniä ikkunoita. Sisällä mua odotti +16 asteen lämpötila ja sahanpurun imurointi. Asentajat oli suurimmat purut lakaisseet lähtiessään, mutta sellanen tavarahan pöllyää ihan joka paikkaan. Vaikka mielestäni imuroin kaikki paikat mihin purua vaan olisi voinut mennä niin vielä perjantai-aamuna kun avasin vaatekomeron oven mua vastassa oli kunnon sahanpurukuorrutus.


Perjantaiaamuna keittelin miehille kahvit valmiiksi termariin ja kaivoin pakastimesta pullaa odottamaan. Taas miekkoset tuli mua pihalla vastaan kun lähdin töihin. Ikkunat olivat jo paikoillaan, mutta perjantain hommana oli ikkunoiden pellitys ulkopuolelta. Voi miesten sormiparkoja tossa pakkasessa. Iltapäivällä kun marssin kotiin oli homma jo loppusuoralla ja kohta miehet kävivätki ilmoittamassa tekevänsä lähtöä ja kiittämässä keikasta. Homma selvä.

Kuten kuvista näkee, ikkunoiden sisäpuitteet jätettiin laittamatta. Koska tässä on vielä remonttia tehtävänä ja seinäpinnat uusiutuu kuitenkin päätettiin jättää puitteet vielä odottamaan ja laittaa ne sitten itse myöhemmin. Tollasilla kivoilla uretaanivaahtokoristuksilla mennään meidän sisustuksessa siis siihen asti. Kuvista puuttuu myös kahvat, mutta tokihan asennusmiehet ne oli laittaneet perjantaina paikoilleen. Ovelat ketut kun antoivat mulle mahdollisuuden availla ikkunoita vasta perjantaina, muutenhan olisin repinyt niiden rumat mainokset pois ikkunoiden välistä jo torstaina.

Rappukäytävän pikkuikkunoita (vanhat)
Mulla ei ole vielä asennuksesta tai ikkunoista mitään pahaa sanottavaa. Käyttökokemuksista voin toki kirjoittaa vasta myöhemmin. Asennusporukka oli Primas asennuksesta ja ajoi meille molempina aamuina Forssasta asti (about 150 km). Kolme miestä teki mun mielestä siistiä jälkeä ja oli tosi mukavia ja nopeita. Lounaansa ne oli järjestänyt itse meidän mikron avustuksella ja jälkensä aina siivonneet.

Ainoa asia, joka jo eilen ärsytti on ne samperin mainokset ja tuotetietotarrat. Ne oli kiinnitetty niin pitävillä tarroilla, että niitä oli ärsyttävää pakkasessa repiä irti laseista ja jättivät rumia tarrarantuja näkyviin. Tarra vaan veny ja repeili ja oli kiinnitetty kauheen korkeelle ulkopuolelle. Murh. Näillä pakkasilla ei paljon ikkunoita ruveta pesemäänkään eli tuolla ne rumat teippijäljet odottelee kevääseen asti. Mutta tää on tosiaan ainut negatiivinen asia so far. 

Rappukäytässä utta
Aika paljon ikkunoiden lasipinta-ala pieneni kun uudet lyötiin vanhojen kolohin. Mutta eiköhän silmä pian totu. Etenkin rappukäytävässä ikkunat on enää ihan tollaset kurkistusaukot vaan. Vaikutelma tietty muuttuu kun saadaan ne sisäpuitteet paikoilleen.

Uudet ikkunat on toki persoonattomammat kuin ne vanhat, mutta siistimmät ja helppokäyttöisemmät. Ja enää ei verhot heilu tuulessa sisällä kun ikkunoista ei enää vedä niin paljoa. Ja mikä ihaninta - meillä on sälekaihtimet! Hyvästi kiukuttelevat rullaverhot ja akvaariofiilis olkkarissa. Toki noita on inha puhdistaa, mutta musta ne on muuten vaan niin paljon siistimmät ja käytännöllisemmät.

Ikkunaremontti - Done. 
Ihanaa!

<3 Kiskis

torstai 19. tammikuuta 2012

Onneni on olla..

Vaikka ihan kaikki ei vielä olekkaan aivan kohdallaan ja odotellaan mitä (lähi)tulevaisuus tuo, niin itseasiassa olen hyvin hyvin onnellinen tähän elämään. 

Löysin tällaisen haasteen jostakin blogista ja koska jo pelkkä aihe sai mut onnelliseksi päätin toteuttaa tän tänne itselleni. "10 little thing that make me happy" ideana on valita
Justlittlethings-sivustolta itselle 10 tärkeää elämän pientä iloa, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Koska koko sivusto on täynnä kaikkea ihanaa ja oli niin vaikea valita, päätin olla onnellinen seuraavista 15 asiasta:
















Onnellisuushetkiä loppuviikkoon!
Kiskis


tiistai 17. tammikuuta 2012

Valu tehty

Aikaisin eilen aamulla tuli iso betoniauto meidän pihaan ja alkoi truutata kuraa kellarin ikkunasta sisään. Sitä ennen olivat miehet ahkeroineet monena päivänä laittaen rautoja, eristeitä, putkia ja vaikka mitä. Mä taas olin ahkerasti keitellyt miehille kahvia ja muuten lähinnä lenkkeillyt anopin kanssa.


Sunnuntaina oikein intouduin leipomaan pullaa, että aamun kura-ahertajille olisi jotain mukavaa särvintä kahvin kanssa. Itse en päässyt kurahommiin kun jonkun oli mentävä oikeisiinkin töihin. Hyvin oli kuulemma pullat maistunu ja kurat levittynyt.


Nyt alakerrassa vallitsee jo ihan eri fiilis kun se iänikuinen hiekka on sieltä vihdoin saatu peittoon ja tilalle on tullut OIKEAA lattiaa. Nyt sitten vain odotellaan moooonta viikkoa että kura kuivuu. Sitä odotellessa toki tehdään kuulemma sähkötöitä ja seinien koolauksia yms. mistä minä en melkein mitään ymmärrä.

En malttaisi odottaa että pääsee valitsemaan lattialaattoja ja seinämaaleja. Ehkä jo huhtikuussa meillä on taas oma sauna ja suihkukin. Tässä ennen sitä ehtii kuitenkin tapahtumaan vaikka mitä. Niistä kerron sitten jonain muuna päivänä lisää.

Hei hei.
Kiskis

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sohvalle

Viime viikonloppuna innostuin kangaskaupassa ontelokuteiden lisäksi myös pienestä palasta kangasta tilkkukorissa. Kankaassa oli kaikki meidän olkkarin värit kivassa kuviossa ja se oli pakko saada

Niin kauan kun mulla on ollut ompelukone (rippijuhlista saakka) olen ostellut kankaanpaloja hetken mielijohteesta milloin mistäkin tilkkukorista tai kirpparilta aikomuksenani myöhemmin ommella ihanista kangaslöydöistäni jotain ihanaa. No, kangaskätkö mulla on aikamoinen, mutta harvemmin niistä kankaista on mitään tullut tehtyä. Syy löytyy sekä viha-rakkaus-suhteestani ompelukoneeseeni (aina se ökköttelee mun kanssa) ja siitä, että yleensä ompelukonetta on säilytetty omassa pahvilaatikossaan jossain vaatekaapin perällä ja se on ollut niiiiiiin vaivalloista kaivaa sieltä ulos.

Tällä kertaa kuitenkin kävi toisin:
Kangas hurmasi mut siis täysin ja raaskin käyttää sen 30 senttiä sen ostamiseen. Suunnitelmissa oli tehdä siitä sellanen pikkusen isompi sohvatyyny. Poikkeuksellistahan tässä oli nyt se, että kerrankin tartuin toimeen heti kotiin päästyäni ja jo illalla meidän sohvaa koristi uusi tyynyläinen. Olosuhteet ompelulle olivat selvästi suotuisammat kuin aiemmin, sillä uuteen kotiin muutettuamme jäi yksi huone sellaiseksi "turhaksi" huoneeksi ja sinne päätyivät sitten myös vanha pieni tietokonepöytä, toimistotuoli ja ompelukone. Mullahan on siis ollut ihan oikea ompeluhuone täällä jo kesäkuusta mutta vasta nyt se pääsi oikeasti kokeiluun.

Ei se silti ihan mutkatonta ollut, sillä pitkästä tauosta huolimatta ompelukoneeni ei ollut unohtanut ökköttelytaitojaan. Mulle taas tuntuu käyvän ompelukoneen kanssa kuin äideille synnytyksessä - aivot pyyhkii ponnistelujen kauhut ja kivut pois muistista, jotta vielä myöhemminkin luulee voivansa ryhtyä samaan hommaan kevyin mielin. Ompele - pura - ompele - pura - pura - ompele.

No ponnisteluista huolimatta olen näin jälkeen päin älyttömän tyytyväinen - tähänkin. Hintaahan tälle tuli se 30 senttiä minkä kangas kustansi. Sivuaukon isot napit ja sisätyyny löytyivät jo ennestään varastoistani.

Nyt vain odottelemaan että alakerta valmistuu niin voin sinnekkin ruveta etsimään verho- ja tyynykankaita. Jei!

Mukavaa viikon alkua!
Kiskis

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Rahi

Heipähei! Mulla on tänne ilouutisia, sillä ehkäpä tän blogin "itse näpertelin"- osioon alkaa taas tulla kaikenmoista. (Pitäisköhän oikeen tehdä sellainen tunniste?) Nyt kun olen oikeasti tajunnut sen, että käyn töissä lähinnä vain päivisin eikä illoille ole mitään opparia/ tenttiinlukuja/  kahvilatöitä tms. niin olen saanut pitkästä aikaa kotona koukuteltua jotain iltaisin. 

Yhdestä uudesta jutusta olen ihan innoissani, sillä idea pälkähti päähäni jo joskus lokakuussa, mutta tuolloin ei aikaa toteutukseen ollut. Nyt sain vihdoin vierailtua paikallisessa kangasliikkeessä ja ah! mitä ihania kuteita siellä olikaan mua odottamassa. Itse koukuttelu veikin sitten vain muutaman C.S.I.-jakso verran kun vihdoin oli aikaa ja innostusta.

 

Lähtötilanne: Vanha ja jo rikkikin mennyt nahkarahi löytyi kellarista kun sitä tyhjennettiin remonttia varten. Tämä rahi on ollut mun lapsuuskodissa niin kauan kuin muistan. Uskoisin, että olen vaippapeppuna voinut ottaa tähän tukeutuen ensimmäisiä hapuilevia askeleitanikin. Ikävä kyllä rahi oli tosiaan jo aikansa elänyt eikä sopinut oikeen sisustukseenkaan joten se ehdittiin jo kiikuttaa ulos  palvelemaan remppakahvitaukojen istuimena ennen viimeistä matkaansa kaatopaikalle. 

Onneksi sain inspiraationi ennen kuin se vettyi ja homehtui pahasti ja raahasin sen vintille kuivumaan ja odottamaan uudistuksen aikoja.


Kangaskauppa: Inspiraatiolle on vihdoin aikaa. Kolme kerää ihania ontelokuteita kotiutui viikonlopun kaupunkikierrokselta meille. Jo samana iltana kaivoin paksuimman koukkuni (5,5) esiin ja virkkasin peukaloniveleni kipeiksi. (Hiukan aliarvioin kudetarpeeni ja käväisin eilen töiden jälkeen hakemassa vielä yhden kerän tuota beessiä)

Lopputulos: Tadaa! Vanha rahi sullottuna uuteen virkattuun päälliseensä ja virkkaaja enemmän kuin tyytyväinen. Olin alkuun suunnitellut yksiväristä vaaleaa, mutta raidoitettuna tuo on just kivan veikeä meidän huusholliin. Nyt se sopii olkkariinkin kuin nenä naamaan (voih, kunpa kaikki muukin sopisi) ja palvelee varmasti vielä monenmonta vuotta.

Mikä parasta, jos vaalea-ruskea raitakuosi alkaa nyppimään niin tuo on helppo poistaa ja tehdä tilalle jotain ihan muuta. Musta tuntuu että vielä mun lapsenlapsetkin saa ton rahin perintönä kotiinsa, tosin silloin sellasella perinteisellä mummojen kukkaisvirkkauksella päällystettynä.

Sellasta.

Älkääkä luulkokkaan että remppa olis valmis kun jo sisustusintoakin taas löytyy. Ehei, vielä on paljon tehtävää, vaikka maanantaina valetaankin jo kellarin lattiaa (JEEE!)

Palataan.
<3 Kiskis

perjantai 6. tammikuuta 2012

Lumihiutaleita

No niin, hyvää uutta vuotta nyt kaikille oikeasti täältä blogin puolelta. Tässä tulee tämän vuoden ensimmäinen postaus, mutta aiheen keksin kylläkin jo viime vuonna. 

Vaikkei lumi tänä talvena olekkaan oikein suostunut näyttäytymään voi talven tunnelmaa yrittää tuoda kotiin muilla keinoin. Nyt seuraa askarteluvinkki jonka löysin jostain anopin joululehdestä ja on mielestäni superhieno ja helppokin vielä: Steariinissä kovetetut paperilumihiutaleet!

Jouluaatonaattona otin sakset ja paperit käsiini ja aloin täyttää olohuoneen pöytää paperisilpulla. Hiutaleiden teko on siitä mukavaa puuhaa, että oikeastaan ei tarvitse osata kuin taitella paperia ja käyttää saksia ja silti tulos on aina hieno ja ennelta-arvaamaton (Paitsi jos harrastaa valmiita malleja). 

Kun hiutaleita oli kertynyt iso pino siihen pöydälle, siirryin keittiöön valkoisten kynttilänjämien ja steariinille pyhittämäni teflonkattilan kanssa. Siinä sitten sulattelin kynttilänpätkät, dippailin hiutaleita sulaan steariiniin ja nostin ne sitten kuivumaan leivinpaperin päälle. (Obs! Jälkeenpäin kuulin, että kattilaan olisi kannattanut laittaa pikkuisen vettäkin siltä varalta, että kuuma steariini päättää syttyä tuleen. Käytin onneksi oikein pientä lämpöä levyllä kun olin saanut aineen sulamaan ja mitään ei sattunut, mutta ehkä ensi kerralla siis veden kanssa.)

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua sidoin hiutaleisiin narut ja dippailin hiutaleet vielä pariin kertaan kattilaan. Kolmas kerta alkoi olla jo liikaa, sillä pienimmät kolot uhkasivat peittyä steariiniin. Niitä sitten parsinneulalla puhdistelin. Viritin keittiön kaappeihin pienen ripustusnarun johon sain dippaillut hiutaleet kuivumaan kun paperilla maatessa ne saivat sellaisia rumia pisarajälkiä alapintaansa.

Valmiit hiutaleet pakkasin nippuihin ja piilottelin lahjapusseihin ja -kääreisiin ja kiikutin aattona niille ystäville, joilla on kotona takka. Nämä hiutaleet käyvät nimittäin kuulemma takansytykkeiksi sytykeruusujen tavoin kun niitä kyllästyy koristeina katselemaan. Kyseessä ovatkin siis sytykelumihiutaleet.


Jouluaaton jälkeen olen nähnyt lumihiutaleitani roikkuvan joulukuusessa sekaisin muiden koristeiden kanssa ja itsekseen rivinä pitkänmallisesta kattolampusta roikkuen. Täytyy tunnustaa, että itseasiassa ne näyttävät jopa hienommilta kuin osasin odottaa ja olenkin moneen kertaan jumittunut tuijottelemaan niitä. Onnistunut askartelun tulos siis.

Jos joku on epäonnekseen välttynyt lapsuudessa näiden lumihiutaleiden teon oppimiselta niin täällä löytyvät kuvalliset ohjeet englanniksi. (Sivuilla on myös mielenkiintoisia valmiita leikkausmalleja jos joku sellaisia kaipailee)

Vaikka itse laittelin näitä joulupaketteihin, niin voihan näitä innostuessaan tehdä vaikka ystävänpäivälahjaksi tai ihan vaan itselleen. Itsekin suunnittelin tekeväni näitä omia ikkunoita koristamaan, vaikkei meillä ole edes takkaa, ihan vaan tekemisen ilosta ja joulukoristeiden poiskeräämisen jättänyttä tyhjää täyttämään. 

Sellainen talvinen vinkki tällä kertaa. Ensi kerralla taidankin näyttää teille muita mielestäni onnistuneita joululahja-askarruksia - tai remonttia. Katsotaan nyt.

<3 Kiskis