torstai 29. joulukuuta 2011

Välipäivät, jotta voisi muistella menneitä päiviä ja suunnitella tulevia

Hei taas - pitkästä aikaa. 
Joulu meni ohi tohisten ja kaikkea on taas tapahtunut. Vuosi kuitenkin vaihtuu pian ja on aika suunnata kohti uusia haasteita. Onneksi vielä saa hetken fiilistellä joulua ja pohdiskella kulunutta vuotta.
Keskeneräisen kotimme karut joulukoristeet

Tällainen kuluneen vuoden kokoava kysely on esiintynyt useammassakin lukemassani blogissa, ja koska joka kerta olen miettinyt tähän myös omat vastaukseni, päätin tällaisen nyt julkaista. 
Kulunut vuosi on ollut taas vaiheikas ja blogikin täyttää kohta kokonaisen vuoden. Tässä vuoteni niitä osasia, joita näin joulun jälkeen päähäni pälkähteli ilman päiväkirjojen selailua.
  
Aattoaamun puurotarjoilu <3


IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Ainakin olen tutustunut hienoihin työkavereihin ja jotkut ystävyyssuhteet on entisestään syventyneet vuoden tiimellyksissä
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Valmistunut! Kirjoittanut opinnäytetyön. Maannut sairaalassa monta päivää. Matkustanut ambulanssilla. Ollut oman alan töissä. Järjestänyt aikuisten kahvikutsut kotonani. Ostanut talon. Remontoinut.. Vaikka mitä!
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Voisi sanoa, että enemmänkin <3


Appiksien joulutunnelmaa
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Talon kauppakirjojen kirjoituspäivä. Opparin palauttaminen. Kesätyöt.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En.

"Herkkua on siinä monenlaista - mooneenlaaista"

MINÄ:
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Olen varmasti. Jotkut sanovat jopa ulkoisen olemuksen ja kasvojen muuttuneen, mutta itse tiedostan vain sen sisäisen muutoksen. Olen opetellut jarruttamaan, rentoutumaan ja olemaan itsekäs. Ammatillisesta kasvusta ei varmaan tarvii tähän avautua enempää :)
2. Oletko lihonut?
Olen ja en. Paino taitaa olla plus-miinus nolla viime joulukuuhun, mutta välissä myös laihduin ja lihoilin.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En uskoakseni.
4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
Itseasiassa kyllä! Helsingissä kävin koulupäivän jälkeen katsomassa "Piiat" kun hostelliin meno ei ihan alkuillasta houkutellut.
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En. Seuraava tatuointi tulee vasta kun siihen on aihetta.

"Sitten leikitellään kuusen alla - kuuuseeen aalla"
RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kollegani Minna - ehdottomasti. Parempaa työkaveria saa hakea.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En mitä lupasin :D Varmaankaan siis en.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
No on tässä tuttavapiirissä jokunen vauvakin maailmaan saapunut.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.
5. Missä maissa kävit?
Ihan tässä kotimaan kamaralla pysyin melkein koko vuoden (harvinaista!) Tukholmassa käytiin keväällä ja siinä se tais ollakin. Ai niin - ja Viipurissa käytiin kanssa kesällä.
6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Oman alan työpaikan. Valmiin saunan ja muun kellarikerroksen. Tilattujen ikkunoiden ja ovien toimituksen ja asennuksen. Yhden tietyn matkan.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
17.6. - päivä kun jouduin sairaalaan ja 20.12. - valmistujaisjuhla
8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Tutkinto ammattiin joka on ihan mua.
9. …ja suurin epäonnistuminen?
Hmm, tää on jo vaikeampi.
10. Kärsitkö vammoista?
Vain tuntemattomista kivuista ja lonkan kipuiluista.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Koti <3 vaikka se vielä vähän kesken onkin.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Kultsi on ollut aivan loistava tuki, turva ja kanssakulkija taas tänä vuonna. Se kyllä jaksaa yllättää hyvillä puolillaan vielä kuuden vuoden jälkeenkin.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Omani välillä. Myös eräät viimeiset koulun ryhmätyöt aiheuttivat ahdistusta puolin ja toisin ryhmäläisten käyttäytymisessä ahdistavuutta.

Me oltiin oltu kilttejäkin. Saatiin pieniä hauskoja käytännönlahjoja - ja isompiakin..
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Lainanlyhennyksiin ja bussimatkoihin + yöpymisiin Helsingissä.
15. Mistä innostuit eniten?
Taas: Kodista.. ja myös opparista vähäsen.
16. Vuoden 2011 ihmiset:
Kultsi, koko mun rakas iso perhe, eräät tietyt tt-naiset, kaikki rempassa autelleet.
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Paha sanoa. Viime vuonna olin onnellinen kun olin saanut Kultsini kotiin Puerto Ricosta. Tänä vuonna olen onnellinen kuluneen vuoden onnistumisista ja tulevaisuuden haasteista.
18. Lihavampi vai laihempi?
Sama joulusyöppö kuin viimevuonnakin.
19. Rikkaampi vai köyhempi?
Henkisesti rikkaampi. Tilistä ja lainan määrästä ei puhuta :D
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Voivani olla kotona ja ehtiväni tapaamaan tärkeitä ihmisiäni. Siivoavani. Leipovani erään kahvilan leipiä.
21. …entä vähemmän?
Istuvani linja-autossa. Stressaavani turhia asioita joilla ei oikeasti ole väliä. Haalivani liikaa tehtävää itselleni. Makaavani siellä sairaalassa.

.. sekä kotiimme, kasvoille ja kieleen kaunistusta..
22. Miten vietit joulun?
Vuoropäivinä appilassa, äitilässä ja iskälässä ja kinnolassa ahtaen jouluherkkuja, availlen lahjoja, fiilistellen joulun rentoutta, pelaillen lauta- ja korttipelejä ja ihaillen joulukoristuksia.
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Yhtenä päivänä Helsingissä lupauduin töihin illaksi ja pahoitin ryhmätyökavereiden mielen hetkeksi. Nyt, vahingosta viisastuneena, hoitaisin sen hieman toisin.
24. Rakastuitko vuonna 2011?
Entistä syvemmin, kyllä.
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Yhtä monta kuin koko elämäni aikana yhteensä. Nolla.
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Greyn anatomia.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En usko vihaavani yhtään ketään.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Kaikki Torey Haydenin kirjat jotka sain käsiini.
29. …entä musiikillinen löytö?
Norlan ja Xtreme nyt ainakin tulee mieleen.. vaikkakaan ei nää kait tänävuonna mun tietooni tullutkaan
30. Mitä halusit ja sait?
Taas: sen tutkinnon (aika samaa kaavaa menee kaikki vastaukset)
31. Mitä halusit, muttet saanut?
Heti oman alan töitä. Mutta kärsivällisesti odottelen ja teen muuta tässä välillä.. katsotaan kuinka pian tilanne muuttuu.
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Se Piiat oli kyllä oikeasti hyvä.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Kävin aamusella leipomassa pullia ja sämpylöitä yhteen ihanaan kahvilaan tässä lähellä, poljin ympäri kotikaupunkia, kävin järjestelemässä kirppisloossiani, söin jäätelöä hyvässä seurassa.
34. Ketä kaipasit?
Kultsia ollessani yksin Helsingissä.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Monetkin rakkaat ympärilläni. Kalenteri.

..ja tietysti lämmikkeitä kodille, varpaille, kielelle ja mielelle.


MUUTA:
1. Oletko joutunut tappeluun?
En. Vain kiivaaseen väittelyyn.
2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
En tunnusta tehneeni.
3. Oletko juonut ”perseitä”?
En. Edelleenkään.
4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
No, sellaisiakin asioita tulee välillä tehtyä. Se on sitä elämää kai.

Toivottavasti kaikki ovat tyytyväisiä kuluneeseen vuoteensa ja viettäneet rentouttavaa ja rakastavaa joulua. (Kuvituksena tämän joulun räpsäisyjä, koska olen auttamattoman myöhässä enää tekemään mitään joulupostausta)

Palataan ensi vuoden puolella, joten jo näin etukäteen: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Se aika (joulu)kuusta..

Kyllä tämän ikäisen naisen pitäisi jo tietää, että se tulee aina samaan aikaan - mutta ei, kun silti se päivä aina yllättää. Nimittäin viimeinen joulukorttien postituspäivä.

Viime joulukuussa jo muiden kiireideni keskellä väkersin yhden yön joulukortteja kauhealla tohinalla. Korteista tuli rumia ja hiukan hävetti kiikutella niitä postilaatikkoon ja silloin päätin että ensi vuonna teen kortit kyllä ajallaan - vaikka jo kesälomalla. 

Kissanviikset ja katinkontit. Tiistaiyön sitten istuin taas tiukasti olkkarin lattialla ja leikkasin ja liimasin minkä kerkesin. Onneksi mulla ei kauhean montaa osoitetta ole mihin joulumieltä lähettelen, mutta niistäkin vähistä on osa tietenkin muuttanut vuoden sisällä ja osoitteenmuutoskortit on jääneet täyttämättä. No, Googlen street view on kaveri.

Sain kortit pienestä viime tinkaan jättämisestä huolimatta taas matkaan ajallaan ja tällä kertaa olin joihinkin kortteihin jopa vilpittömän tyytyväinen.
Kuvat on otettu puhelimella kun kamerasta loppui just sopivasti akku ja siksi kauhean suttuisia. (Seli seli!)

Hommahan toimi aika simppelisti. Vanhoista, jo kerran kierrossa olleista joulukortteista leikkailin kauniit kuvat talteen ja mallailin ne koristepaperien ja tekstitetyn joululahjanarun kanssa korttipohjille. Isoin homma taisi olla tuo vanhoista korteista leikkaaminen ja sitten se osoitteiden kirjoittelu.

Enää viikko jouluaattoon.
Eilen aloin vihdoin suunnittelemaan joululahjojakin.
(Tää "viime tinka" on selvästi mun joulun teema - taas.)

<3 Kiskis

maanantai 12. joulukuuta 2011

Väliaikakatsaus remonttiin (ja elämään muutenkin)

Viikonloppuna taas huhkittiin talkooporukalla, mutta kyllä tässä välissäkin on kaikennäköistä pientä tapahtunut. Seinät on vihdoin kaikkialta paljaat, lattiat avattu, putket purettu, uudet asenneltu ja kasoittain hiekkaa tampattu takaisin lattioille. Vanha öljysäiliökin on vihdoin poistunut mun tulevan kodinhoitohuoneen tieltä.  Kaatopaikallakinonjo vierailtu, vaikka vieläkin pihalla viemistään odottaa kasoittain  kaatopaikkatavaraa. Tämän suhteen ei siis tää alkutalven vähänlumisuus ole haitannut  yhtään.
Elämäkin etenee. Tässä koulun loputtua hypin reilun viikon seinille kun ei oikein ollut mitään järkevää tekemistä ja olin vaan kotosalla, mutta tänään aloitin uudessa työpaikassa ja eiköhän tää elo tästä taas muutu mielekkääksi. Uusien työkuvioiden lisäksi on tässä eräistä lähestyvistä juhlanaiheista johtuen kaikkea pientä järjesteltävää, mutta niistä en nyt stressi-Erkkeile tänne yhtään vaikka mieli tekisi.

Sellasta.
Taas vain tylsää tilannepäivitystä, mutta näin joulun alla ei oikein mitään askartelujakaan voi paljastella ;)

Kiskis

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Eilinen - eilen ja vuosi sitten

Tämän postauksen olin suunnitellut eiliselle, mutta eilen en sitten muuta jaksanutkaan kuin maata sohvalla. Flunssa on saartanut mut ja pelkään poskionteloideni puolesta. Olipa tauti tai ei, olen kuitenkin onnellinen itsenäisestä isänmaasta tänänkin vuonna.

Kollaasissa kuvia tämän vuoden itsenäisyyspäivältä meidän pihalta ja viime vuoden itsenäisyyspäivältä Helsingin kotikadulta. Pikkusen on eri mittakaavassa tuo lumi tänä vuonna kuin viime vuonna.
 
Mokkapaloja ja kahvia pihalla? Piti flunssailun lomassa kahvituttaa remppamiehiä. Mieluummin olisin ollut itsekin remppahommissa. Remppakuvia siis luvassa myöhemmin, sillä pitkästä aikaa kellarissa on edistytty.

Illalla sytyttelin kynttilät. Olin tosin kuvitellut, että mulla olis pitkiä kruunukynttilöitä jossain tallessa ja jopa yhdet sinivalkoiset pitkät kynttilät piti olla, mutta kun lähdin niitä etsimään niin eivätpä löytyneet mistään. Sovelsin siis tuikuilla ja muilla. Ei niin perinteistä, mutta tunnelmallista kuitenkin.

Palaillaan taas.
Kiskis

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kunnian adventti

Jo toinen adventti kohdilla ja ulkona ilma joka sopisi paremmin lokakuuhun kuin joulun odotukseen.

No, joulu tulee joka tapauksessa olipa sää mikä tahansa. Positiivista on, että mun joulumieli on ehkä pikkuhiljaa alkanut nousta. Ei tässä mistään valtavasta jouluhössötyksestä mun kohdalla voi vielä puhua, mutta ainakin varovasti olen jo pohdiskellut omia ja muiden joululahjoja, kaipaillut jouluruokia ja aloitellut joulusiivousta.

Yksi varma joulun merkki on joulukonsertit, joita tuntuu riittävän jopa näin pienessä kaupungissa melkein jokaiselle päivälle. Itse olin onnessani saatuani lipun musiikkiluokkien joulukonserttiin viime torstaina. Vaikka ulkona tuuli ja satoi, niin täyden kirkon penkillä lasten joululauluja kuunnellessa tuntui jo melko jouluiselta. Taisinpa tirauttaa parit liikutuksen kyyneleetkin.

Musiikkiluokkien joululaulut olivat kaikki (paitsi "Maa on niin kaunis") aivan uusia ja mulle tuntemattomia. Itselle rakkaan musiikkiluokkalaisen sooloa kuunnellessa tuli ihan mieleen omat lapsuusmuistot koulun kuorossa ja jokajouluiset joulukirkon esiintymisjännitykset. 

Eniten tykkään sellaisista joululaulutilaisuuksista, joissa saa itse laulaa mukana sydämensä kyllyydestä. Täytyykin ehkä osallistua johonkin Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen tänä vuonna.

Toisen adventin kaksi kynttilää symboloivat perinteen mukaan jouluilon syttymistä. Ehkä se munkin jouluilo kohta roihahtaa liekkeihin.

<3 Kiskis

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kirje Joulupukille

Lapsuuden jouluissa parhaita asioita olivat tietenkin lahjat, ja  jo hyvissä ajoin ennen joulua (kaikenmaailman lelulehtien inspiroimina) kirjoitettiin joulupukille kirje. En tiedä onkohan äiti noita säilönyt vai ei, mutta kai siellä joka vuosi oli jokunen Barbi ja pehmoeläin.

Näin aikuisena kukaan enää harvemmin kyselee joululahjatoiveiden perään - paitsi Kultsi, joka stressaa mun lahjaa joka vuosi ja sitten jotain löydettyään ei malttaisi pitää sitä salaisuutena aattoon asti. Jos joku muu kuitenkin joskus sattuu joululahjatoiveita kyselemään on vastaus yleensä "En mä tiiä.  En mä mitään tarvii. Meillä on jo kaikkea ja liikaakin". Tänä vuonna innostuin kuitenkin muiden blogien joululahjakollaaseja katseltuani kokoamaan myös oman toivelistani.

Nää on tällaisia, että eihän näistä mitään nyt oikeasti tarvii, mutta jos jotain saa niin tällaisiahan ois kiva saada.

Kuvat: osa weheartit loput löytyy a.o. listasta linkkinä

Ylävasemmalta alaoikealle lueteltuina:
- Kasvohoito/ihonpuhdistus jossain kauneushoitolassa tulis kyllä tarpeeseen.
- Olen jo pitkään ajatellut kunnon kabukin ostamista, mutta se on vähän sellainen ylellisyysostos mun mittakaavalla, että aina se jää kauppaan.
- Ikuinen huppareissa kulkija. Tuota Armedangelsin Reilun kaupan puuvillaista paitaa olen katsellut jo pidempään.
- Netistä vaan bongailin kivoja punertavia kaulahuiveja. Hukkasin oman lempikaulahuivini joitain vuosia sitten jaa siitä lähtien mun (kohtuu kattavassa) huivivarastossa on ollut punertavan ison kaulahuivin mentävä kolo. Tämä ko. huivi on hieno, mutta aikaslailla hintava. Jotain samanlaista on kuitenkin hakusessa.
- Tätä edc by Espritin neulemekkoa olen käynyt mallailemassa päälleni Sokoksella. Ihana se on, mutten ole raaskinut ostaa.
- Uudeksi vuodeksi tarvitsen uuden kalenterin. Suomen rauhanpuolustajien solidaarisuuskalenteri olis just mieluinen koko tulevaksi vuodeksi.
- Mun ripsari alkaa olla finito. Lempparimerkistäni en luovu, joten Pukin olis helppo tuoda just oikea putkilo.
- Lahjakortti parturi-kampaamoon väriin ja leikkaukseen tulee aina tarpeeseen (tulis nyt ennen jouluakin)
- Samoin lahjakortti hierontaa (terveisin opparin teon jumiuttamat hartiat)
- Myös kevyempi oranssi raitahuivi olis huippukiva
- Haluaisin myös, että Pukki taikois meidän saunan jo valmiiksi. (Kaikkea ei saa mitä haluaa, tiedän.)
- Viimeisenä kaikkein turhin. Bongasin tän jo jostain mainoslehtisestä, mutta olishan se kiva ripustella kauneimmat korut tollaseen nättiin korupuuhun.

Sellaisia toiveita.
Lisäksi toivon tietenkin joulurauhaa, rentoa mieltä ja ihania rakkaita ympärille.

<3 Kiskis

torstai 1. joulukuuta 2011

Helsinki


Nyt on opiskelu sitten oikeasti ohi. Ainakin tämän tutkinnon osalta.

Siitä on aikalailla puoli vuotta aikaa kun luovuttiin meidän Helsingin vuokrakaksiosta ja muutettiin kauas pois pääkaupunkiseudun kalliista vuokrista ja ikuisesta vilinästä. 

 
Näkymät meidän vanhan asunnon parvekkeelta. Viime syksy - viime talvi - viime kevät

Eipä silti, tämä ”etäopiskelija” ei ole kyllä päässyt Stadia unohtamaan kun täällä on tarvinnut rampata koko syksy kaiken maailman viimeiselle lukukaudelle lykätyillä kursseilla.
Puoli vuotta sitten tapahtuneen ”pesäeron” kokemuksen rintaäänellä ja  Helsingissä ravaamisen päättymisen kunniaksi raapustelin pienen listan asioista, joita olen Helsingissä huomannut kaipaavani ja joita luulen alkavani kaipaamaan entistä enemmän kun täällä ei enää koulunkaan takia tule hypättyä niin usein.
Kaipaan:
  • Toimiva julkinen liikenne 
  • Arkkitehtuuri vanhoissa osissa kaupunkia 
  • Suomenlinna

Alkusyksyn "koulu"matkalta


  • Se tunne kun käppäilee Kallion kirjastolta Hakaniemen torin suuntaan
  •  58 ja 59 bussit
  •  Ravintoloiden paljous (ja silti ei koskaan käyty kuin muutamassa valitussa) 
  •  Töölönlahden lenkkireitti ja Linnunlaulun kahvila
  • Primulan leipomon myymälän 5€:n leipäpussit (Onneksi ne muutti pois ennen meitä) 
  • 9 spåra
  • Se kun voi kesällä iltalenkillä poiketa Lintsille yhdelle vuoristorata-ajelulle ja hattaralle 
  • Puu-Vallila ja muu Vallila
  • Meiran tehtaan tuoksut aamuisin 
  • Ihmisvilinä ja kauppojen määrä keskustassa
  • Kun joka iltalenkillä löytää jonkun uuden jännän reitin tai pienen yksityiskohdan vaikka porttikongissa.

Alkukevään iltalenkiltä
  • Finnkinon superpäivät 
  • Näkymä metron ikkunoista Kalasataman ja Kulosaaren välillä
  • Vallilan kirppari (+muut kirpparit joissa en kaikissa ehtinyt edes 3 voden aikana käydä) 
  • Se kun vanhat ystävät tuli meidän luo ”Helsinkikyläilylle” 
  • Se, että voi haahuilla kaupungilla vaikka koko päivän törmäämättä yhteenkään tuttuun ihmiseen 
  • Se, että joku  muu tekee lumityöt
Viime talvelta silloisilta huudeilta
  • Kaupat, kuten Punnitse ja säästä, Ruohonjuuri ja Reilun kaupan tähti
  • Koulun oppilaskunnan halvat jumpat
  • Myös kaupat kuten Class Ohlsson, Stadium, kunnollinen Sokos ja Hakaniemen halli
  • Kun ruokakauppa on suoraan alakerrassa
  • Monipuolinen työkenttä ja jo solmitut hyvät kontaktit
  • Taloyhtiön kierrätyspiste
  • Keskustan UniCafé
  • Se tunne kun istuu Satakunnan liikenteen bussissa ja Muncan kohdilla tajuaa olevansa perillä / matkan taas alkavan
 
Marraskuun alusta linja-auton ikkunasta


  • HenkilöJUNAliikenne lähes kaikkialle (Paitsi sinne, missä nyt asutaan :/ )
  • Vallilan kirjasto
  • Illanvietot erityisten tt-tyttöjen kanssa

Siinähän noita, noin muutaman mainitakseni. Vaikka kaikkia näitä kaipaan ja kaiholla muistelen, en silti kadu päätöstämme muuttaa pieneen synnyinkaupunkiin. Joku päivä kirjoitan vielä siitä samanlaisen listan tyyliin ”mitä täällä en vaihtaisi pois”.
Viimeistä kertaa
<3 Kiskis
PS. Mulla on niin hävettävän vähän hyviä kuvia Helsingistä että täytyy varmaan tehdä joku "valokuvausreissu" ihan vaan kameran ja HSL:n matkakortin kera.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Nöyrtymisen adventti

Nyt se on sitten saapunut. Ensimmäinen adventti ja joulun odotuksen aika.

Mä en ole erityisemmin kaivannut vielä joulua. Oikeastaan joulun tulo on jopa vähän ahdistanut mua. Olen lähinnä tuhahdellut jouluvalmisteluista iloitsevien ihmisten hihkunnoille ja irvistänyt pelkästä joululaulujen ajattelusta. Eilen erään joulujuhlan saarnaa kuunnellessani tajusin, että ehkä mun tämän vuotinen jouluahdistus johtuu siitä, että joulun pitäisi olla rauhan aikaa, mutta mun elämä on kuluneen syksyn ollut kaikkea muuta kuin rauhallista. Jouluun rauhoittuminen olisi merkki tämän syksyn loppumisesta ja itseasiassa kokonaan uuden alämänvaiheen alkamisesta. Ei ihme että salakavalasti vähän ahdistaa.

Vuoden ekat glögit äidiltä "peritystä" lemppari teekannusta
Tänään olen kuitenkin päättänyt antaa joululle mahdollisuuden. Glögi maistuu taas yhtä hyvältä kuin viimejoulunakin ja etsin vintiltä jopa joulukyntteliköt pariin ikkunaan. Kummasti ne tuovat tunnelmaa (vaikka ylimääräinen sähkönkulutus mua vähän sapettaakin).

Nyt yritän nöyrtyä rauhaan ja rauhoittua nöyryyteen.


Rauhaisaa adventtiaikaa teille muillekin.
Lähden huomenna viimeistä kertaa Helsinkiin koulutehtävien merkeissä. Ihmeellistä.

<3 Kiskis

perjantai 18. marraskuuta 2011

Melkein valmis

Hellurei.

Valmiilla en suinkaan tarkoita vielä kellarin remonttia (ilman suihkua ja pyykkikonetta tässä elellään jo neljättä viikkoa), vaan itseäni. 

Mun urani AMK-opiskelijana alkaa nimittäin olla vihdoin ohi. Oppari on tehty, palautettu ja esitetty, valmistuvaksi ilmoittauduttu, hakemukset Valviraan lähetetty, Opala-palaute annettu ja tänään vielä kypsyysnäytekin kirjoitettu. Laskin tossa, että koulupäiviä on enää oikeasti vaan 5+1 (ja se yks on valmistujaisjuhla - Jee!) eli enää ihan yks tai kaks edestakasta bussimatkaa Helsinkiin. Huh. Oikeesti, onko tää nyt tässä?

No, ei ihan. On tässä vielä sellaisia pikkuisia puuhia. Kuten yks yrittäjyystehtävän loppu, yks hitsin ryhmätyön esitys, opparin palautekeskustelu, opparin esittely yhteistyökumppanin luona ja maanantaina Jyväskylässä tutkimus- ja kehittämissymposiumissa. Lisäksi opparia täytyy kansittaa muutama kappale ja lähetellä myöskin Theseukseen. Mutta verrattuna viimeisen kolmen ja puolen vuoden työurakkaan ja varsinkin tämän syksyn sykkimiseen, on nää jutut melkeen kuin ilmaa vaan. Kohta mä oon sitten virallisesti ammattilainen. 

Koska onnistuin alkuviikosta hukkaamaan sen ainoa lyijykynän jonka otin maanantaina Helsinkiin lähtiessä mukaani, päätin käydä ostamassa itselleni koko setin kypsäriä varten. Tarvittiin siis lyijäri, kumi ja tietty viivoitin. Mullahan on kaikki tentit jo yläasteelta alkanu sillä että piirtelen marginaalit papereihin ihan rauhassa ja sitten vasta katselen kysymyksiä. No, päädyin ostamaan todella aikuismaisen, laadukkaan ja ennen kaikkea ammattimaisen kirjoitussetin oikeen kypsärin kunniaksi. 

NOT!


Joskus vaan tarvitaan väriä, pirteyttä ja lapsekkuutta enemmän kuin tylsää aikuismaisuutta tai mitään uskottavuutta. Onhan noi nyt ihan huippuja. Ja halpojakin oli - tosin sillä oli hintansa, nimittäin yksi lyijytäytekynistä (se hienoimman värinen) oli jo alkujaan rikki ja jouduin heittämään sen pois. Olin luvannut hankkia kurssikaverillekin samalla reissulla kynän niin hänkin sai sitten ihanan pirtsakan kynän. Itseasiassa kolme ja pyyhekumin.

Sellaista ammattilaisuutta täällä.
Nyt nautin kotoilusta ja sunnuntaina suuntaan sinne Jyväskylään ja sieltä Helsinkiin taas pakertamaan. Palaillaan asiaan taas kun ehdin.

Pirteitä marraskuun päiviä :)
Kiskis

torstai 3. marraskuuta 2011

p*ska homma

Meillähän tehtiin tosiaan kakkahommia viime lauantaina. Eli vaihdettiin vanhat viemäriputket (since 1953) kellarista uusiin.

Ei se homma ihan "nips ja naps" sujunut. Päivä sisälsi vanhojen putkien esiin kaivamista, poikki sirkkelöimistä, lekalla hajottamista, ulos kantamista ja hengityksen pidättelyä. Haju oli meinaan aivan karsea. Noi putkethan sisälsi juurikin sitä itseään, mitä vessanpytystä alas vedetään ja vielä kuudenkymmenen vuoden ajalta

Sana "gross" sai aivan uuden ulottuvuuden tän päivän urakoinnissa. 


Pikkasen oli vanhat putket huonossa hapessa. Noita hapertuneita valurautaputkia kun hiukan huito lekalla ni jo napsahtivat rikki. Eikä se sisältökään kyllä mitään herkkua ollut.


Nää alla makaavat putkethan on siis meidän vanhoja keittiön viemäriputkia. Siis tuokin rööri, jossa on ehkä sormen mentävä kolo kaiken ton möhnän keskellä, on tullut meidän keittiön lavuaarista ja tiskikoneesta. Ei mikään ihme et karhunpumppu on ollu ihan viikoittaisessa käytössä meidän keittiössä. Hyi!
 
 
Kaiken sen p****n keskellä saatiin sentään jotain oikeesti aikaseks ja nyt alhaalla kulkee uudet putket. Vielä on hommaa mutta tää oli jo niin iso askel eteenpäin et voi vähän huokasta. Kohta päästään jo tekee lattiaa.
 


Tämmöstä meille kuuluu. Lähestyvän opparinpalautuksen ja muiden koulutehtävien ohella.

Lisää kuvia luvassa, kunhan jotain uutta saadaan aikaan.
Seuraavaan kertaan,
Kiskis

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

suojapussukat

Ois mulla kamerassa odottamassa lisää remppakuviakin, mutta ajattelin vaihteeksi esitellä jotain muuta. Tämän lajin postauksia en olekkaan päässyt kirjoittelemaan naismuistiin. Olen nimittäin pitkästä aikaa (sitten viime talven) etsinyt virkkuukoukut ja langat piiloistaan ja saanut jopa jotain pientä aikaiseksi.

Motivaatio synnyttää toimintaa ja tällä kertaa motivaation synnytti tarve. Otin alkuviikosta käyttööni Kultsin vanhan iPhonen (Pitkin hampain. Ette arvaakkaan kuinka kauan ja hartaasti oon yrittäny vastustaa tätä suosikkiluuria ja yrittänyt inttää vanhan nokialaiseni toimivan vielä ihan hyvin.), mutta ko. halolle ei ollutkaan sitten mitään pussukkaa tai suojakoteloa. En mä nokialaisissani ole mitään pussukoita kaipaillut, mutta tuota nyt ajattelin yrittää suojella enemmiltä naarmuilta ja kolhuilta. No, siis suojakotelo oli saatava ja marssinkin jopa Helsinginvisiitilläni applen kauppaan, mutta eihän siellä mitään mulle sopivaa ollut (sitä paitsi puhelin on vanhaa mallia eikä siihen ollut enää saatavilla muutenkaan paljon mitään). Netistä ois kai voinut tilailla, mutta kierrätyksen, rahansäästön ja käsityön arvon nimissä päätin virkkailla suojakotelon itse.

Kivan väristä lankaa löytyi kerästä, johon olin joskus purkanut vanhan neuleeni ja ensimmäinen pussukka syntyikin jo tiistaina linja-autossa. Tosin lanka oli sen verran paksua, että totesin tarvitsevani toisen, hiukan ohuemman, pussukan. Äidiltä perityistä retrolangoista sitten kaivoin tuon vaalean helmilangan ja koukuttelin toisen pussin automatkalla kun heitettiin appikset Helsinki-Vantaalle. Tänään lisäsin tohon ohuempaan pussiin vielä kuminauhalenkin huolehtimaan että puhelin pysyy varmasti pussissaan.
 
 
Tykkään molemmista nyt kovasti ja ehkä pystyn nyt kivojen pussukoiden pyötä sulattamaan myös tuon puhelimen paremmin. Itseasiassa pussukat synty niin nopeesti ja vaivattomasti, että voi olla että koukuttelen niitä vielä useammankin. Voisin vaikka vaihdella suojapusseja kuin sukkia ikään. Tai sitten lahjon kaikki tutut iphone-kohtalotoverit  itsetehdyillä suojapussukoilla jouluna.
Sellasta. Ens kerralla sitten jotain ihan muuta.
Mukavaa marraskuun alkua!
Kiskis

Niin, ja miksi en olisi halunnut ko. puhelinta?
Koska:
- se on iso, eikä mahdu hyvin taskuun
- haluaisin pystyä kirjoittamaan tekstareita pakkasella hanskat kädessä
- en tahdo puhelimeeni nettiä ja paineita sähköpostien lukemisesta (yhtään enempää kuin nyt jo on)
- kännykkää pitäisi voida käyttää yhdellä kädellä - helposti, ilman pelkoa puhelimen tiputtamisesta
- mulla on jo ipod touch musiikkia varten (ihan sama vaikka puhelinversioon mahtuisikin nelinkertainen määrä biisejä)
- olen ärsyyntynyt kun ihmisten sosiaaliset taidot katoaa kun ne selailee puhelimellaan fb:tä koko aika "Ai sori, en mä kuunnellu ku luin just täältä Tuksun viimeisintä päivitystä"


Okei, no on toi ihan ok puhelin. Siinä on Cut the rope ja Mahjong ;)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Nyt se on alkanut

Eli remontti on vihdoin potkaistu käyntiin. Lauantaina aamuvarhain meidän ovelle ilmestyi muutama innokas remppamies poran ja muiden härveleiden kanssa. Siitä se sitten lähti, kellarista katosi aika tiuhaan betonilattia, saunanlauteet ja suihkukaakelit. Nyt siellä on vaan yhtä suurta hiekkalaatikkoa koko alakerta ja odotellaan torstaita että aletaan selvittelemään noita -53 laitettuja viemäriputkia. Melkoinen urakka edessä, mutta onneksi nyt on saatu vihdoin alotettua niin eiköhän tää tästä. 

Nappailin perjantai-iltana "ennen" kuvia, kun tavaratkin vielä oli suht koht paikoillaan. Lauantaiaamuna vielä ennen piikkausten käynnistymistä kuvasin tilat tyhjillään. Kolmannet kuvat onkin sitten tämänhetkisestä tilanteesta. Enpä malta odottaa, että pääsen ottamaan lopulliset "jälkeen" kuvat kun kaikki on valmista ja hienoa. Siihen menee kyllä vielä aikaa.

Tässä pientä sneakpeakkia..
Rappuset kellariin ja suihkun ovi:
 
Käytävä kellarissa:
Suihku (ja saunakin):
 Tuleva "löhöhuone":
 Sellasta.
Kuten suihkukuvista varmasti näkyy, on meidän loppuvuoden suihkut täällä suihkuteltu ja joudutaan lainailemaan sukulaisten suihku-, sauna- ja pyykinpesumahdollisuuksia nyt kunnes remppa on valmis.

Blogissa tulen varmasti pitämään pientä päiväkirjaa rempan edistymisestä.
Palataan taas näihin (ja muihinkin) tunnelmiin.
Kiskis

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kahdeksan satunnaista faktaa

Vastaanotin tänään blogini ihka ensimmäisen blogihaasteen Iinan blogista. Oikeastaan ei voi sanoa että vastaanotin, enemminkin otin. Iina oli saanut haasteen ja jakoi sen kahdeksalle ensin kommentoineelle. Mulle ei ole ikinä lähetetty haasteita tähän blogiin, joten näin tilaisuuteni tulleen ja röyhkeästi nappasin haasteen itselleni. Tänään on kaiken lisäksi taas kurjasynkkä päivä  - tosin lähes vapaa päivä (tuuletukset sille että saan olla arkena kotona!) - joten blogillekin on aikaa ja haaste tuli tarpeeseen.

Haasteen ohjeet menee näin:
  • kiittää tunnustuksen antajaa
  • antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
  • ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
  • kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Siis:
  • Kiitos Iina. ;)
  • Annan tunnustuksen/haasteen ainakin Mialle ja Suville. Loput kuusi voidaan jakaa samoin kuin Iinalla: Kuusi ensiksi kommentoinutta saa haasteen. (Tosin tässä voi mennä aikaa kun mulla on niin vähän lukijoita)
  • Kahdeksan satunnaista tunnustustani ovat:
  1. Mulla on kausia, jolloin syön jotain tiettyä ruokaa jatkuvasti. Tällä hetkellä on menossa avokadoa ruileivällä ja turkkilaista jogurttia siemenillä -kausi.
  2. Yritän pysyä päätöksessä, että aina kun vaatekaappiini tulee uusi vaate, jokin vanha/vähän käytössä oleva joutuu sieltä lähtemään.
  3. Näin painajaista meidän tulevasta remontista. Jännittää.
  4. Laskin tänään, että joudun matkustamaan Helsinkiin koulun takia vielä ainakin seitsemän kertaa. Sitten se on ohi.
  5. Olen taas alkanut jännittää myös työllistymiseni suhteen.
  6. Vaikka meidän elämä vaikuttaakin jo aika asettuneelta, pidän tiukasti kiinni mahdollisuudesta repäistä ja lähteä vielä töihin vaikka Afrikkaan tai Australiaan.
  7. Häiden järjestäminen ei kiinnosta mua yhtään, vaikka haluan kyllä silti joskus naimisiin.
  8. Pilkkusäännöt on aina ollu mun äidinkielen kompastuskivi. Lukion äikänkurssien pilkkusäännöt tuntuu olevan usein tyystin hukassa.
Sellasta tänään. En nyt ton satunnaisempia keksinyt. 
Nyt polkasen vihdoin kirjastoon ja kauppaan, muuten tää päivä menee ihan harakoille.

Palaillaan.
Kiskis

    sunnuntai 16. lokakuuta 2011

    teeleipiä sunnuntaiaamuun

    Sunnuntaista on selvästi muodostunut blogipäivä. 
    Tänään on ulkona aika kurja ja suttuinen ilma. Just kun muutamat viimepäivät on ollut niin ihanan aurinkoisia ja eilen aloittelin pihatöitä ja olisin tänään halunnut jatkaa ulkona haravoinnilla. No, onneksi tehtävää löytyy sisältäkin.
    Aamusella intouduin leipomaan nopeat teeleivät aamupalaksi. Oli sellainen erikoinen sunnuntaiolo, ettei arkinen, pakastimesta sulatettu, ruisleipä oikeen houkutellut.

    Teeleivän teen seuraavalla ohjeella:
    2dl vehnäjauhoja
    2dl kaurahiutaleita
    2tl leivinjauhetta
    .5tl suolaa
    2dl maitoa
    2rkl öljyä

    Sekoitetaan kuivat aineet ja lisätään öljy ja maito.
    Sitten vaan löin neljä taikinakökköä leivinpaperille ja jauhoisella kädellä taputtelin niistä kököistä suurinpiirtein pyöreitä levyjä. Paistetaan 225 asteessa n. 15min.

     
    Jaoin taikinan kahtia ja sekoitin vielä omaan puolikkaaseeni mukaan siemeniä. Kultsi ei näistä tykkää, mutta mä laitan seesamin-, pellavan- ja auringonkukansiemeniä aina ja kaikkialle. Jogurttiin, mysliin, leipätaikinaan, salaatteihin ja tietty teeleipää. 
     
    Ja tietty piti muistaa keittää se tee.
    Vähän vähempikin jauhottaminen ja lituskaksi painelu olis riittänyt teeleiville.
    Kultsi nimitti näitä näkkäreiksi.
    Innostuin sitten oikeen järkkäämään kunnon aamupalatarjotinta ja vieläpä kannoin sen yläkertaan ja tarjoilin sänkyyn yhdelle aamu-uniselle.

    Nyt oliskin sitten jo korkea aika reipastua ja hoitaa yks kellarikerroksen siivous pois alta.
    Ens viikolla piikataan. Iiks! :)

    Mukavaa alkavaa viikkoa taas.
    Kiskis

    sunnuntai 9. lokakuuta 2011

    Almost molten chocolate cake

    Hei taas.
    Mun viikko hurahti taas Helsingissä ja nyt oon koittanu parhaani mukaan viikonlopun rentoutua ja olla tekemättä yhtään mitään. Huomenna saan vielä nauttia kotona olosta, mutta sit on taas pakattava kimpsut ja kampsut ja suunnattava Stadiin ahertamaan.

    Kotona oloon kuuluu kuitenkin rentoilu, ulkoilu ja hyvä ruoka.
    Kultsi kaappasi eilen kaupassa ostoskoriin jonkun ihme suklaakakkuvalmisjauhepakkauksen ja toivoi et tekisin siitä sellasia valuvia suklaakakkuja, joita siinä pakkauksessa mainostettiin. No, tänään sitten ajattelin tän toiveen toteuttaa, kunnes jouduin huomaamaan, et jos tahtoo tehdä tän pakkauksen reseptillä ko. kakkuset niin tartis olla saman firman tuotteita useempikin pakkaus. Jotain kiisselijauheita ja muita. What?

    No, kyseinen herkkuhan onnistuu ihan ilman mitään valmisjauheitakin, joten kipaisin kaupasta suklaalevyn ja ryhdyin hommiin. (Tähän väliin: miks markettien reilun kaupan suklaiden valikoima on niin uskomattoman suppea, vaikka muuten sieltä löytyy kyllä suklaalaji vaikka vuoden jokaiselle päivälle??)
    Voitelin ja kaakaojauhotin kaks pientä uuninkestävää vuokaa.
    • 70 g tummaa suklaata
        • (70-prosenttista reilua kauppaa löyty kaupasta. Musta se on hyvää, mut Kultsista liian tummaa)
    • 60 g voita
        • (vähäsuolainen margariinikin ois kaippa ihan ok. Luomuvoi teki ton aika suolaseks) 
    Sulatin vesihauteessa
    •  1 muna
    •  1 keltuainen
    •  1/4 dl sokeria
    Vatkasin vaahdoks
    •   1/2 rkl vehnäjauhoja
    • lämmin sula suklaa
    Lisäsin vaahtoon varovasti sekoitellen.

    Valuttelin takinan vuokiin (4/5 vuoista) ja laitoin uuniin 225° vajaa 10 min.
     
    Otin uunista, irrotin reinoista veitsellä ja kumosin lautasille. Sirottelin päälle tomusokrua.

    Nää ois voinu olla uunissa ihan pikkusen vähemmän aikaa. Sisus ei ollu ihan valuva. Enemmänkin sellanen märkä mössö. No, hyvää oli silti. Jätskin kanssa tietty.

    Sellaista herkkua tänään. 
    Mut mitä ihmettä mä teen sille valmiskakkujauheelle??

    Seuraavaksi tanssittamaan naisia lattarirytmein.

    sunnuntai 2. lokakuuta 2011

    Herkulliset syksyn värit

     Tänään lautasella:
     Niin helppo ja herkullinen.

    Voimia ja väriä alkavaan viikkoon!
    Kiskis

    lauantai 1. lokakuuta 2011

    Kaksoiselämä tauolle

    Eilinen porkkanakakkupostaus liittyy aika vahvasti tähän samaan aiheeseen.  Eilen oli nimittäin viimeinen päiväni töissä. Ainakin hetkeksi.

    Aloitin työt heinäkuun alussa. Mut oli palkattu kesälomasijaiseksi kuudeksi viikoksi, mutta tuona aikana työpaikalla koettiin yllätyksiä, ja mun onnekseni mua pyydettiin jatkamaan työssäni. Tykkäsin hirmuisesti tehdä oman alan hommia ja vielä niin kivassa työporukassa.  Kuitenkin, kun koulun kurssit alkoivat ja opparikin vaati taas enemmän panostusta, en pystynyt tekemään täyttä päivää ja mulle tehtiin osa-aikainen soppari. Syyskuun loppuun asti. 

    Osan viikosta olen matkustanut sen 50 km joka päivä töihin ja kotiin ja osan viikosta olen viettänyt Helsingissä päivät koulussa ja yöt luokkakaverin sohvalla. Matkustaminen ei ole niinkään ollut tässä se raskain homma, vaan osa-aikaisuus kummassakin. En ole voinut hoitaa töitäni 100% kun olen ollut osan viikosta koulussa, enkä myöskään ole voinut hoitaa koulujuttuja 100% kun olen ollut osan koulutehtäviin varatusta ajasta töissä. (Ja kuinka työelämään siirtymistä edesauttavaa onkaan, että opiskelujen viimeisellä lukukaudella on vielä 3 ryhmätyötä opparin lisäksi? No ei kauheen)

    Oikeestaan on tuntunut, että eläin jonkinlaista kaksoiselämää. Helsingissä päällä on täysi pääkaupungin opiskelijan rooli luennoilla ja kirjastossa istuessa, mutta aina linja-autopysäkiltä kotiin kävellessä rooli onkin vaihtunut pikkukaupungissa asuvaan naiseen, joka käy päiväduunissa ja hoitaa kotia, kuntoa ja ihmissuhteita minkä ehtii. Töissä rooli on ollut ihan täysin oman alan hommissa ja siellä kyllä on kahdeksaksi tunniksi unohtunut kaikki muu.

    Kaksoiselämään tuli kuitenkin nyt tauko. Töissä olis vielä muakin kaipailtu, mut jouduin sanoo lokakuulle ein, kun oppari täytyy oikeasti saada tehtyä ja lokakuussa on muutenkin lähitunteja ja tehtäviä enemmän kuin muuten. Katsotaan sitten marraskuussa, jos mua vielä kaipailevat niin sitten voin taas palata kaksoiselämääni ja vaikka siitä sitten siirtyä täyteen elämään valmistuneena ja työssäkäyvänä, 

    Yhtä pikkuista ja turhaa asiaa on työssä käydessä ollut ikävä. Kynsilakkaa. Sitä kun ei voi mun ammatissa käyttää. Päätin, että nyt lokakuun nautin tästä vapaudesta ja lakkailen kynsiäni oikeen ahkeraan. Taidanpa käydä ostamassa jonkun oikeen syksyisen lakankin. 

    Aloitin lakkailun jo tänäaamuna, vaikka tod.näk. en koko päivänä muuta teekkään kuin hengailen kollareissa ja siivoilen kotia, niin kyllä nyt silti voi punakynnet laittaa. Pitkästä aikaa.

    perjantai 30. syyskuuta 2011

    Popsi popsi porkkanaa - vaikka kakussa

    Eipä ole pitkään aikaan tullut leivottua. 
    Itseasiassa ei ole pitkään aikaan tullut tehtyä paljon mitään muuta, kuin väsättyä opparin kimpussa, sinkoiltua töissä tai istuttua linja-autossa. Okei, no vähän kärjistäen. On tähän väliin mahtunut onneksi myös ystävätäyteisiä iltoja ja kivoja hikoiluhetkiä jumppasaleilla. Kuitenkin, kun on päivät kirjoittanut joko opparia tai potilaskirjauksia, ei oikein ole blogin näpyttely iltaisin kiinnostanut. Kamerakin on ollut tiukasti laatikossa jo pidempään.

    No, tänään vihdoin tuli muutosta tähän touhuun ja sen kunniaksi leivoin eilen illalla porkkanakakkupellillisen ja kiikutin sen tänään töihin työkavereiden maisteltavaksi. Muusta lisää vaikka huomenna, porkkanakakun ohje meni siis näin:

    4kpl munia
    4dl sokeria
    6dl porkkanaraastetta (mulla meni 2 ISOA porkkanaa)
    2dl öljyä
    4,5dl vehnäjauhoja
    2tl inkiväärijauhetta
    2tl vaniljasokeria
    2tl soodaa
    2tl leivinjauhetta 
    1tl kaardemummaa
    Kuori ja raasta porkkana hienoksi ja sekoita öljyn kanssa.
    Onneksi tässä kohtaa mulla oli mun hieno perintöraastin. Kiitos mummu!
    Vaahdota munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoks ja sekoita kuivat aineet. 
    Yhdistä kaikki seokset, munasokerivaahto, kuivat aineet ja porkkanaraasteöljymömmö, ja sekoita. Kaada leivinpaperin päälle pellille. 
    Paista 175 asteessa n.30 min. Kokeile kypsyys tökkäämällä puutikulla.
    200g maustamatonta tuorejuustoa
    4-5dl tomusokeria
    50 g pehmeää voita
    Vatkaa kuorrutteen aineet sekaisin ja päällystä jäähtynyt kakku.

    Eilen maistellessa tää tuntu vähän turhan makealta, mut yö jääkaapissa teki hyvää, ja nam mitä herkkua tää olikaan työpaikan kahvipöydässä päivällä.
    Resepti on taas vähän sovellettu. Yleensähän porkkanakakkuun tulee jotain pähkinärouhetta ja kanelia ja sellasta. No, koska mä en voi sellasia syödä vaihdoin kanelin inkivääriin ja kaardemummaan ja jätin pähkinät ja mantelit pois kokonaan. Hyvin upposi töissä tällanenkin versio.

    Makeaa viikonloppua!
    Kiskis

    sunnuntai 18. syyskuuta 2011

    piristyslaukku

    Kuten olen jo kertoillutkin, mun elämä on tämän syksyn aikamoista matkustuselämää. Kerroin myös, että matkustuselämää varten tarvitsisin matkustuslaukun. Sellaisen tarpeeksi suuren yhden yön yökamppeille, koulukirjoille, läppärille yms, mutta tarpeeksi pienen, että sitä on mukava kannella ympäri Helsinkiä ja retuuttaa linja-autojen kapeilla käytävillä suuntaan ja toiseen. No, hankin tällä kertaa juuri sen mistä haaveilin, herttaisen accessories-laukun.
     
    Kuluneen viikon Helsinkivisiitillä ehdinkin jo laukkua kokeilemaan. Se imi sisäänsä läppärin, muistiinpanovihon, purkkapussin, kalenterin, vesipullon, pari koulun kirjaston tiiliskiveä, meikkipussin, pyjaman, sateenvarjon, vaihtovaatteet, lompakon, hammasharjan ja -tahnan sekä pienen makuupussinikin. Huippua. Eikä se kantaessa tuntunut silti niin painavalta, vaan jaksoin jopa kävellä Soffarilta kaverin luo Töölöön yöksi tämä olalla keikkuen. Kivasti oli myös lokerot pienemmälle sälälle, kännykälle ja bussikortille. 

    Ja siinä on perhosia! Ja kukkia! Kuinka piristävä se tulekaa olemaan, kun loskaisena maaliskuun aamuyönä heitän laukun olalle mustan talvitakin ja tummien tylsien talvitamineiden päälle ja lähden lampsimaan kohti bussipysäkkiä. Herttainen väripilkku olalla lievittää talven synkkyyttä kivasti, eikä tummat vaatteetkaan haittaa niin paljon.

    Mutta ei sen enempää tuhlata vielä ajatuksia synkälle talvelle. Ulkona on ihanan aurinkoinen syyssää ja loistava ulkoilukeli. Mun täytyy ikävästi keskittyä koulutehtäviin, mutta menkää muut kaikki pihalle nauttimaan sunnuntaista. Ehkä mäkin ehdin vielä pienelle happihyppelylle.

    Ensiviikkoon!
    Kiskis

    tiistai 13. syyskuuta 2011

    metsäilijät

    Tässä on mennyt pari viikoa matkatessa reitillä työt-koulu-oppari ja  mun etäisyydet tuntie se on tarkoittanut tiukkaa istumalihastreeniä linja-autossa ja vähäisiä lepohetkiä kotona. Ton matkustamisen ja puurtamisen ohella ei sitten oikeen muuhun ookkaan energiat riittäny.

    Kiireestä huolimatta tuntuu, että vasta tällä viikolla syksy todella painaa päälle. On synkkää ja sateista, kurkkua sattuu, nenä valuu, poskionteloita jomottaa ja kalenteri täyttyy koulutehtäväpäivämääristä. Pidän syksystä valtavasti, mutta tänään se tuntuu näytävän pahimman puolensa. Vastaiskuksi tälle isken tänne kuvia sunnuntailta, kun oli puolestaan niitä syksyn täydellisimpiä päiviä.

    pongaa äiti :D
    Mielettömän kaunis ja lämmin syyspäivä ja äiti pyytää kanssaan metsään. Voisiko tästä muka kieltäytyä? Ei edes löhöpäiväsuunnitelmat saaneet pidettyä mua kotona kun tarjoutui tällainen tilaisuus. Saappaat jalkaan, räikeä huppari päälle (hirvikärpästen inhokki on kuulemma räikeät ja vaaleat värit), huivi päähän ja ämpäri kädessä rämpimään.

    Ei oltu tällä kertaa sienireissulla, mutta tämä yksilö oli pakko ikuistaa kameralle. 
    Hassu! Musta se näyttää siltä, kuin pieni pyöreä U.F.O. olisi laskeutunut sen päälle.

    Ja olihan meillä oikein syykin sinne metsään mennä. Otin nöyränä mukaan vain tuon pikkukipon, kun ajattelin että se riittää. No, metsän mahtavan puolukkasadon vuoksi pikkukippo tuli nopsaan täyteen, mutta himo kasvoi poimiessa. Onneksi äidillä oli kunnon ämpäreitä mukana toinenkin ja mun litra muuttuikin kolmeksi. 

    Illalla sitten perkaus (se tylsä homma),  survominen ja hilloksi keittely. 
    Nyt on sitten koko talveksi maksalaatikolle tai lihapullille lisuketta. Nam nam.

    Kiitos taas äiti. Mulla ainakin oli nii'in muukaavaa / Seuraavakskin tahdon olla muukaanaa.
    :D
    Kiskis

    PS. Eikä mähty yhtään inhaa hirvikärpästä. Kuinka täydellistä!