maanantai 24. lokakuuta 2011

Nyt se on alkanut

Eli remontti on vihdoin potkaistu käyntiin. Lauantaina aamuvarhain meidän ovelle ilmestyi muutama innokas remppamies poran ja muiden härveleiden kanssa. Siitä se sitten lähti, kellarista katosi aika tiuhaan betonilattia, saunanlauteet ja suihkukaakelit. Nyt siellä on vaan yhtä suurta hiekkalaatikkoa koko alakerta ja odotellaan torstaita että aletaan selvittelemään noita -53 laitettuja viemäriputkia. Melkoinen urakka edessä, mutta onneksi nyt on saatu vihdoin alotettua niin eiköhän tää tästä. 

Nappailin perjantai-iltana "ennen" kuvia, kun tavaratkin vielä oli suht koht paikoillaan. Lauantaiaamuna vielä ennen piikkausten käynnistymistä kuvasin tilat tyhjillään. Kolmannet kuvat onkin sitten tämänhetkisestä tilanteesta. Enpä malta odottaa, että pääsen ottamaan lopulliset "jälkeen" kuvat kun kaikki on valmista ja hienoa. Siihen menee kyllä vielä aikaa.

Tässä pientä sneakpeakkia..
Rappuset kellariin ja suihkun ovi:
 
Käytävä kellarissa:
Suihku (ja saunakin):
 Tuleva "löhöhuone":
 Sellasta.
Kuten suihkukuvista varmasti näkyy, on meidän loppuvuoden suihkut täällä suihkuteltu ja joudutaan lainailemaan sukulaisten suihku-, sauna- ja pyykinpesumahdollisuuksia nyt kunnes remppa on valmis.

Blogissa tulen varmasti pitämään pientä päiväkirjaa rempan edistymisestä.
Palataan taas näihin (ja muihinkin) tunnelmiin.
Kiskis

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kahdeksan satunnaista faktaa

Vastaanotin tänään blogini ihka ensimmäisen blogihaasteen Iinan blogista. Oikeastaan ei voi sanoa että vastaanotin, enemminkin otin. Iina oli saanut haasteen ja jakoi sen kahdeksalle ensin kommentoineelle. Mulle ei ole ikinä lähetetty haasteita tähän blogiin, joten näin tilaisuuteni tulleen ja röyhkeästi nappasin haasteen itselleni. Tänään on kaiken lisäksi taas kurjasynkkä päivä  - tosin lähes vapaa päivä (tuuletukset sille että saan olla arkena kotona!) - joten blogillekin on aikaa ja haaste tuli tarpeeseen.

Haasteen ohjeet menee näin:
  • kiittää tunnustuksen antajaa
  • antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
  • ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
  • kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Siis:
  • Kiitos Iina. ;)
  • Annan tunnustuksen/haasteen ainakin Mialle ja Suville. Loput kuusi voidaan jakaa samoin kuin Iinalla: Kuusi ensiksi kommentoinutta saa haasteen. (Tosin tässä voi mennä aikaa kun mulla on niin vähän lukijoita)
  • Kahdeksan satunnaista tunnustustani ovat:
  1. Mulla on kausia, jolloin syön jotain tiettyä ruokaa jatkuvasti. Tällä hetkellä on menossa avokadoa ruileivällä ja turkkilaista jogurttia siemenillä -kausi.
  2. Yritän pysyä päätöksessä, että aina kun vaatekaappiini tulee uusi vaate, jokin vanha/vähän käytössä oleva joutuu sieltä lähtemään.
  3. Näin painajaista meidän tulevasta remontista. Jännittää.
  4. Laskin tänään, että joudun matkustamaan Helsinkiin koulun takia vielä ainakin seitsemän kertaa. Sitten se on ohi.
  5. Olen taas alkanut jännittää myös työllistymiseni suhteen.
  6. Vaikka meidän elämä vaikuttaakin jo aika asettuneelta, pidän tiukasti kiinni mahdollisuudesta repäistä ja lähteä vielä töihin vaikka Afrikkaan tai Australiaan.
  7. Häiden järjestäminen ei kiinnosta mua yhtään, vaikka haluan kyllä silti joskus naimisiin.
  8. Pilkkusäännöt on aina ollu mun äidinkielen kompastuskivi. Lukion äikänkurssien pilkkusäännöt tuntuu olevan usein tyystin hukassa.
Sellasta tänään. En nyt ton satunnaisempia keksinyt. 
Nyt polkasen vihdoin kirjastoon ja kauppaan, muuten tää päivä menee ihan harakoille.

Palaillaan.
Kiskis

    sunnuntai 16. lokakuuta 2011

    teeleipiä sunnuntaiaamuun

    Sunnuntaista on selvästi muodostunut blogipäivä. 
    Tänään on ulkona aika kurja ja suttuinen ilma. Just kun muutamat viimepäivät on ollut niin ihanan aurinkoisia ja eilen aloittelin pihatöitä ja olisin tänään halunnut jatkaa ulkona haravoinnilla. No, onneksi tehtävää löytyy sisältäkin.
    Aamusella intouduin leipomaan nopeat teeleivät aamupalaksi. Oli sellainen erikoinen sunnuntaiolo, ettei arkinen, pakastimesta sulatettu, ruisleipä oikeen houkutellut.

    Teeleivän teen seuraavalla ohjeella:
    2dl vehnäjauhoja
    2dl kaurahiutaleita
    2tl leivinjauhetta
    .5tl suolaa
    2dl maitoa
    2rkl öljyä

    Sekoitetaan kuivat aineet ja lisätään öljy ja maito.
    Sitten vaan löin neljä taikinakökköä leivinpaperille ja jauhoisella kädellä taputtelin niistä kököistä suurinpiirtein pyöreitä levyjä. Paistetaan 225 asteessa n. 15min.

     
    Jaoin taikinan kahtia ja sekoitin vielä omaan puolikkaaseeni mukaan siemeniä. Kultsi ei näistä tykkää, mutta mä laitan seesamin-, pellavan- ja auringonkukansiemeniä aina ja kaikkialle. Jogurttiin, mysliin, leipätaikinaan, salaatteihin ja tietty teeleipää. 
     
    Ja tietty piti muistaa keittää se tee.
    Vähän vähempikin jauhottaminen ja lituskaksi painelu olis riittänyt teeleiville.
    Kultsi nimitti näitä näkkäreiksi.
    Innostuin sitten oikeen järkkäämään kunnon aamupalatarjotinta ja vieläpä kannoin sen yläkertaan ja tarjoilin sänkyyn yhdelle aamu-uniselle.

    Nyt oliskin sitten jo korkea aika reipastua ja hoitaa yks kellarikerroksen siivous pois alta.
    Ens viikolla piikataan. Iiks! :)

    Mukavaa alkavaa viikkoa taas.
    Kiskis

    sunnuntai 9. lokakuuta 2011

    Almost molten chocolate cake

    Hei taas.
    Mun viikko hurahti taas Helsingissä ja nyt oon koittanu parhaani mukaan viikonlopun rentoutua ja olla tekemättä yhtään mitään. Huomenna saan vielä nauttia kotona olosta, mutta sit on taas pakattava kimpsut ja kampsut ja suunnattava Stadiin ahertamaan.

    Kotona oloon kuuluu kuitenkin rentoilu, ulkoilu ja hyvä ruoka.
    Kultsi kaappasi eilen kaupassa ostoskoriin jonkun ihme suklaakakkuvalmisjauhepakkauksen ja toivoi et tekisin siitä sellasia valuvia suklaakakkuja, joita siinä pakkauksessa mainostettiin. No, tänään sitten ajattelin tän toiveen toteuttaa, kunnes jouduin huomaamaan, et jos tahtoo tehdä tän pakkauksen reseptillä ko. kakkuset niin tartis olla saman firman tuotteita useempikin pakkaus. Jotain kiisselijauheita ja muita. What?

    No, kyseinen herkkuhan onnistuu ihan ilman mitään valmisjauheitakin, joten kipaisin kaupasta suklaalevyn ja ryhdyin hommiin. (Tähän väliin: miks markettien reilun kaupan suklaiden valikoima on niin uskomattoman suppea, vaikka muuten sieltä löytyy kyllä suklaalaji vaikka vuoden jokaiselle päivälle??)
    Voitelin ja kaakaojauhotin kaks pientä uuninkestävää vuokaa.
    • 70 g tummaa suklaata
        • (70-prosenttista reilua kauppaa löyty kaupasta. Musta se on hyvää, mut Kultsista liian tummaa)
    • 60 g voita
        • (vähäsuolainen margariinikin ois kaippa ihan ok. Luomuvoi teki ton aika suolaseks) 
    Sulatin vesihauteessa
    •  1 muna
    •  1 keltuainen
    •  1/4 dl sokeria
    Vatkasin vaahdoks
    •   1/2 rkl vehnäjauhoja
    • lämmin sula suklaa
    Lisäsin vaahtoon varovasti sekoitellen.

    Valuttelin takinan vuokiin (4/5 vuoista) ja laitoin uuniin 225° vajaa 10 min.
     
    Otin uunista, irrotin reinoista veitsellä ja kumosin lautasille. Sirottelin päälle tomusokrua.

    Nää ois voinu olla uunissa ihan pikkusen vähemmän aikaa. Sisus ei ollu ihan valuva. Enemmänkin sellanen märkä mössö. No, hyvää oli silti. Jätskin kanssa tietty.

    Sellaista herkkua tänään. 
    Mut mitä ihmettä mä teen sille valmiskakkujauheelle??

    Seuraavaksi tanssittamaan naisia lattarirytmein.

    sunnuntai 2. lokakuuta 2011

    Herkulliset syksyn värit

     Tänään lautasella:
     Niin helppo ja herkullinen.

    Voimia ja väriä alkavaan viikkoon!
    Kiskis

    lauantai 1. lokakuuta 2011

    Kaksoiselämä tauolle

    Eilinen porkkanakakkupostaus liittyy aika vahvasti tähän samaan aiheeseen.  Eilen oli nimittäin viimeinen päiväni töissä. Ainakin hetkeksi.

    Aloitin työt heinäkuun alussa. Mut oli palkattu kesälomasijaiseksi kuudeksi viikoksi, mutta tuona aikana työpaikalla koettiin yllätyksiä, ja mun onnekseni mua pyydettiin jatkamaan työssäni. Tykkäsin hirmuisesti tehdä oman alan hommia ja vielä niin kivassa työporukassa.  Kuitenkin, kun koulun kurssit alkoivat ja opparikin vaati taas enemmän panostusta, en pystynyt tekemään täyttä päivää ja mulle tehtiin osa-aikainen soppari. Syyskuun loppuun asti. 

    Osan viikosta olen matkustanut sen 50 km joka päivä töihin ja kotiin ja osan viikosta olen viettänyt Helsingissä päivät koulussa ja yöt luokkakaverin sohvalla. Matkustaminen ei ole niinkään ollut tässä se raskain homma, vaan osa-aikaisuus kummassakin. En ole voinut hoitaa töitäni 100% kun olen ollut osan viikosta koulussa, enkä myöskään ole voinut hoitaa koulujuttuja 100% kun olen ollut osan koulutehtäviin varatusta ajasta töissä. (Ja kuinka työelämään siirtymistä edesauttavaa onkaan, että opiskelujen viimeisellä lukukaudella on vielä 3 ryhmätyötä opparin lisäksi? No ei kauheen)

    Oikeestaan on tuntunut, että eläin jonkinlaista kaksoiselämää. Helsingissä päällä on täysi pääkaupungin opiskelijan rooli luennoilla ja kirjastossa istuessa, mutta aina linja-autopysäkiltä kotiin kävellessä rooli onkin vaihtunut pikkukaupungissa asuvaan naiseen, joka käy päiväduunissa ja hoitaa kotia, kuntoa ja ihmissuhteita minkä ehtii. Töissä rooli on ollut ihan täysin oman alan hommissa ja siellä kyllä on kahdeksaksi tunniksi unohtunut kaikki muu.

    Kaksoiselämään tuli kuitenkin nyt tauko. Töissä olis vielä muakin kaipailtu, mut jouduin sanoo lokakuulle ein, kun oppari täytyy oikeasti saada tehtyä ja lokakuussa on muutenkin lähitunteja ja tehtäviä enemmän kuin muuten. Katsotaan sitten marraskuussa, jos mua vielä kaipailevat niin sitten voin taas palata kaksoiselämääni ja vaikka siitä sitten siirtyä täyteen elämään valmistuneena ja työssäkäyvänä, 

    Yhtä pikkuista ja turhaa asiaa on työssä käydessä ollut ikävä. Kynsilakkaa. Sitä kun ei voi mun ammatissa käyttää. Päätin, että nyt lokakuun nautin tästä vapaudesta ja lakkailen kynsiäni oikeen ahkeraan. Taidanpa käydä ostamassa jonkun oikeen syksyisen lakankin. 

    Aloitin lakkailun jo tänäaamuna, vaikka tod.näk. en koko päivänä muuta teekkään kuin hengailen kollareissa ja siivoilen kotia, niin kyllä nyt silti voi punakynnet laittaa. Pitkästä aikaa.