sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Nöyrtymisen adventti

Nyt se on sitten saapunut. Ensimmäinen adventti ja joulun odotuksen aika.

Mä en ole erityisemmin kaivannut vielä joulua. Oikeastaan joulun tulo on jopa vähän ahdistanut mua. Olen lähinnä tuhahdellut jouluvalmisteluista iloitsevien ihmisten hihkunnoille ja irvistänyt pelkästä joululaulujen ajattelusta. Eilen erään joulujuhlan saarnaa kuunnellessani tajusin, että ehkä mun tämän vuotinen jouluahdistus johtuu siitä, että joulun pitäisi olla rauhan aikaa, mutta mun elämä on kuluneen syksyn ollut kaikkea muuta kuin rauhallista. Jouluun rauhoittuminen olisi merkki tämän syksyn loppumisesta ja itseasiassa kokonaan uuden alämänvaiheen alkamisesta. Ei ihme että salakavalasti vähän ahdistaa.

Vuoden ekat glögit äidiltä "peritystä" lemppari teekannusta
Tänään olen kuitenkin päättänyt antaa joululle mahdollisuuden. Glögi maistuu taas yhtä hyvältä kuin viimejoulunakin ja etsin vintiltä jopa joulukyntteliköt pariin ikkunaan. Kummasti ne tuovat tunnelmaa (vaikka ylimääräinen sähkönkulutus mua vähän sapettaakin).

Nyt yritän nöyrtyä rauhaan ja rauhoittua nöyryyteen.


Rauhaisaa adventtiaikaa teille muillekin.
Lähden huomenna viimeistä kertaa Helsinkiin koulutehtävien merkeissä. Ihmeellistä.

<3 Kiskis

perjantai 18. marraskuuta 2011

Melkein valmis

Hellurei.

Valmiilla en suinkaan tarkoita vielä kellarin remonttia (ilman suihkua ja pyykkikonetta tässä elellään jo neljättä viikkoa), vaan itseäni. 

Mun urani AMK-opiskelijana alkaa nimittäin olla vihdoin ohi. Oppari on tehty, palautettu ja esitetty, valmistuvaksi ilmoittauduttu, hakemukset Valviraan lähetetty, Opala-palaute annettu ja tänään vielä kypsyysnäytekin kirjoitettu. Laskin tossa, että koulupäiviä on enää oikeasti vaan 5+1 (ja se yks on valmistujaisjuhla - Jee!) eli enää ihan yks tai kaks edestakasta bussimatkaa Helsinkiin. Huh. Oikeesti, onko tää nyt tässä?

No, ei ihan. On tässä vielä sellaisia pikkuisia puuhia. Kuten yks yrittäjyystehtävän loppu, yks hitsin ryhmätyön esitys, opparin palautekeskustelu, opparin esittely yhteistyökumppanin luona ja maanantaina Jyväskylässä tutkimus- ja kehittämissymposiumissa. Lisäksi opparia täytyy kansittaa muutama kappale ja lähetellä myöskin Theseukseen. Mutta verrattuna viimeisen kolmen ja puolen vuoden työurakkaan ja varsinkin tämän syksyn sykkimiseen, on nää jutut melkeen kuin ilmaa vaan. Kohta mä oon sitten virallisesti ammattilainen. 

Koska onnistuin alkuviikosta hukkaamaan sen ainoa lyijykynän jonka otin maanantaina Helsinkiin lähtiessä mukaani, päätin käydä ostamassa itselleni koko setin kypsäriä varten. Tarvittiin siis lyijäri, kumi ja tietty viivoitin. Mullahan on kaikki tentit jo yläasteelta alkanu sillä että piirtelen marginaalit papereihin ihan rauhassa ja sitten vasta katselen kysymyksiä. No, päädyin ostamaan todella aikuismaisen, laadukkaan ja ennen kaikkea ammattimaisen kirjoitussetin oikeen kypsärin kunniaksi. 

NOT!


Joskus vaan tarvitaan väriä, pirteyttä ja lapsekkuutta enemmän kuin tylsää aikuismaisuutta tai mitään uskottavuutta. Onhan noi nyt ihan huippuja. Ja halpojakin oli - tosin sillä oli hintansa, nimittäin yksi lyijytäytekynistä (se hienoimman värinen) oli jo alkujaan rikki ja jouduin heittämään sen pois. Olin luvannut hankkia kurssikaverillekin samalla reissulla kynän niin hänkin sai sitten ihanan pirtsakan kynän. Itseasiassa kolme ja pyyhekumin.

Sellaista ammattilaisuutta täällä.
Nyt nautin kotoilusta ja sunnuntaina suuntaan sinne Jyväskylään ja sieltä Helsinkiin taas pakertamaan. Palaillaan asiaan taas kun ehdin.

Pirteitä marraskuun päiviä :)
Kiskis

torstai 3. marraskuuta 2011

p*ska homma

Meillähän tehtiin tosiaan kakkahommia viime lauantaina. Eli vaihdettiin vanhat viemäriputket (since 1953) kellarista uusiin.

Ei se homma ihan "nips ja naps" sujunut. Päivä sisälsi vanhojen putkien esiin kaivamista, poikki sirkkelöimistä, lekalla hajottamista, ulos kantamista ja hengityksen pidättelyä. Haju oli meinaan aivan karsea. Noi putkethan sisälsi juurikin sitä itseään, mitä vessanpytystä alas vedetään ja vielä kuudenkymmenen vuoden ajalta

Sana "gross" sai aivan uuden ulottuvuuden tän päivän urakoinnissa. 


Pikkasen oli vanhat putket huonossa hapessa. Noita hapertuneita valurautaputkia kun hiukan huito lekalla ni jo napsahtivat rikki. Eikä se sisältökään kyllä mitään herkkua ollut.


Nää alla makaavat putkethan on siis meidän vanhoja keittiön viemäriputkia. Siis tuokin rööri, jossa on ehkä sormen mentävä kolo kaiken ton möhnän keskellä, on tullut meidän keittiön lavuaarista ja tiskikoneesta. Ei mikään ihme et karhunpumppu on ollu ihan viikoittaisessa käytössä meidän keittiössä. Hyi!
 
 
Kaiken sen p****n keskellä saatiin sentään jotain oikeesti aikaseks ja nyt alhaalla kulkee uudet putket. Vielä on hommaa mutta tää oli jo niin iso askel eteenpäin et voi vähän huokasta. Kohta päästään jo tekee lattiaa.
 


Tämmöstä meille kuuluu. Lähestyvän opparinpalautuksen ja muiden koulutehtävien ohella.

Lisää kuvia luvassa, kunhan jotain uutta saadaan aikaan.
Seuraavaan kertaan,
Kiskis

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

suojapussukat

Ois mulla kamerassa odottamassa lisää remppakuviakin, mutta ajattelin vaihteeksi esitellä jotain muuta. Tämän lajin postauksia en olekkaan päässyt kirjoittelemaan naismuistiin. Olen nimittäin pitkästä aikaa (sitten viime talven) etsinyt virkkuukoukut ja langat piiloistaan ja saanut jopa jotain pientä aikaiseksi.

Motivaatio synnyttää toimintaa ja tällä kertaa motivaation synnytti tarve. Otin alkuviikosta käyttööni Kultsin vanhan iPhonen (Pitkin hampain. Ette arvaakkaan kuinka kauan ja hartaasti oon yrittäny vastustaa tätä suosikkiluuria ja yrittänyt inttää vanhan nokialaiseni toimivan vielä ihan hyvin.), mutta ko. halolle ei ollutkaan sitten mitään pussukkaa tai suojakoteloa. En mä nokialaisissani ole mitään pussukoita kaipaillut, mutta tuota nyt ajattelin yrittää suojella enemmiltä naarmuilta ja kolhuilta. No, siis suojakotelo oli saatava ja marssinkin jopa Helsinginvisiitilläni applen kauppaan, mutta eihän siellä mitään mulle sopivaa ollut (sitä paitsi puhelin on vanhaa mallia eikä siihen ollut enää saatavilla muutenkaan paljon mitään). Netistä ois kai voinut tilailla, mutta kierrätyksen, rahansäästön ja käsityön arvon nimissä päätin virkkailla suojakotelon itse.

Kivan väristä lankaa löytyi kerästä, johon olin joskus purkanut vanhan neuleeni ja ensimmäinen pussukka syntyikin jo tiistaina linja-autossa. Tosin lanka oli sen verran paksua, että totesin tarvitsevani toisen, hiukan ohuemman, pussukan. Äidiltä perityistä retrolangoista sitten kaivoin tuon vaalean helmilangan ja koukuttelin toisen pussin automatkalla kun heitettiin appikset Helsinki-Vantaalle. Tänään lisäsin tohon ohuempaan pussiin vielä kuminauhalenkin huolehtimaan että puhelin pysyy varmasti pussissaan.
 
 
Tykkään molemmista nyt kovasti ja ehkä pystyn nyt kivojen pussukoiden pyötä sulattamaan myös tuon puhelimen paremmin. Itseasiassa pussukat synty niin nopeesti ja vaivattomasti, että voi olla että koukuttelen niitä vielä useammankin. Voisin vaikka vaihdella suojapusseja kuin sukkia ikään. Tai sitten lahjon kaikki tutut iphone-kohtalotoverit  itsetehdyillä suojapussukoilla jouluna.
Sellasta. Ens kerralla sitten jotain ihan muuta.
Mukavaa marraskuun alkua!
Kiskis

Niin, ja miksi en olisi halunnut ko. puhelinta?
Koska:
- se on iso, eikä mahdu hyvin taskuun
- haluaisin pystyä kirjoittamaan tekstareita pakkasella hanskat kädessä
- en tahdo puhelimeeni nettiä ja paineita sähköpostien lukemisesta (yhtään enempää kuin nyt jo on)
- kännykkää pitäisi voida käyttää yhdellä kädellä - helposti, ilman pelkoa puhelimen tiputtamisesta
- mulla on jo ipod touch musiikkia varten (ihan sama vaikka puhelinversioon mahtuisikin nelinkertainen määrä biisejä)
- olen ärsyyntynyt kun ihmisten sosiaaliset taidot katoaa kun ne selailee puhelimellaan fb:tä koko aika "Ai sori, en mä kuunnellu ku luin just täältä Tuksun viimeisintä päivitystä"


Okei, no on toi ihan ok puhelin. Siinä on Cut the rope ja Mahjong ;)