maanantai 29. elokuuta 2011

Venetsialaisaskarteluja

Lauantaina, savusaunan jälkeen, kokoonnuttiin kaikki saaren tällä kertaa 14 oleskelijaa kalliolle herkuttelemaan. Hyvää seuraa, mahtavat maisemat ja täyttävää askartelua - mitäpä muutakaan elokuun viimeisenä lauantaina voisi harrastaa.
kotimaisia ravintolasta ja kiinalaisia kaupan pakastealtaasta - molemmat hyviä, mutta kyllä oma maa mansikkaa tässäkin asiassa

Oli vielä kohtalaisesti päivänvaloa kun aloitettiin punaisten ystäviemme kanssa askartelu, mutta kas, ilta oli pimentynyt jo yöksi - pillkopimeäksi - kun vihdoin viimeiset nousivat pöydästä täysinä. 

Yöllä, matkalla nukkumaan, pysähdyttiin Kultsin kanssa kalliolle makaamaan ja ihastelemaan tähtiä. Pimeydessä tähtitaivas tuikki mielettömän kauniisti ja sitä äärettömyyttä miettiessä tunsin itseni taas niin pieneksi - mutta onnelliseksi.

Onnellista elokuun loppua!
Kiskis

torstai 25. elokuuta 2011

löytöjä omalta vintiltä

Viime viikolla listailin hienoja laukkuja ja podin kovaa veskakuumetta

Löysin kuumeelle kuitenkin heti seuraavana päivänä väliaikaisen lääkkeen, kun siivoiltiin kellaria remonttia varten. Raahasin nimittäin tavaraa kellarista vintille säilöön, ja mun silmät osui sattumalta johonkin mustaan ja nahkaiseen avonaisessa pahvilaatikossa.  Nahkainen iltalaukku! Rypistynyt ja selvästi käytetty, mutta ihanan pehmeä ja niiin siisti. "Onko mun äidillä ollut tällanenkin? Mä niiin otan tän ittelleni käyttöön."

Eikä se jäänyt siihen, vaan laukun alta löytyi toinen laukku, jonka alla oli taas laukku, joka peitti neljättä laukkua ja vielä senkin alta löytyi laukku. Taisin pikkuisen jopa hyppiä innosta, kun siitä pahvilaatikosta löytyi viisi erilaista ja ihanaa laukkua:

1. Musta nahkapala-laukku pienellä lenkillä. Tää oikeen huutaa päästä joskus illalla rennosti ulos sisällään vain kännykkä, avaimet ja pieni kukkaro.


2. Vaalean beige nahkainen iltalaukku.  Ihanan pitkä hihna ja just niin pehmeäpintainen kuin vanha nahkalaukku voi olla. Siniset farkut, joku vaalea kevyt yläosa ja tämä laukku lähtee vielä joku päivä mun kanssa kaupungille.


3. Hauskan mallinen, pieni ja kirkuvan punainen punoslaukku. Saa nähdä osaanko käyttää tätä laisinkaan. Vaikka vinkeä onkin, niin tavallaan saan "ladylike" vibat tästä. Ainakin aion yrittää.

4. Sinertävän musta pikkulaukku. Noista pikkulaukuista mä tykkäsin eniten tästä. Ehdottomasti käyttöön. Harmi ettei mun jokapäiväiset tavarat mahdu tähän. Jos mahtuis, tää tulis varmaan olalle joka armas päivä. 

5. Alimmaisena, vaan ei vähimmäisenä, makas tämä konjakin värinen nahkalaukku. Tuo söpö vanha lukitussysteemi oli alkuun mulle liian vaikea, enkä saanut laukkua lainkaan auki vaikka mielestäni kokeilin vaikka ja mitä. Onneks kylään tuli vanha ja viisas, 11-vuotias serkkutyttö, joka avasi laukun hetkessä. Enivei, tätä laukkua olen nyt käyttänyt sitten koko ajan. Se on niin passelin kokoinen: sisään mahtuu kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä. Tällaista mä olen metsästänyt kaupoista vaikka kuinka kauan, ja sit tällanen onkin ollut mun äidin vintissä hylättynä ties kuinka pitkään. No, onneksi löytyi nyt. 

Kiitokset äidille, jolla on selvästi ollut hyvä laukkumaku ja joka ei halunnut muuttaessaan viedä kaikkia kamojaan mennessään vaan jätti tavaroitaan meidän plokattavaksi. Äiti, näitä et saa enää takaisin, mutta jos kauniisti pyydät, voit ehkä joskus lainata johonkin.

Laukku kuume hälveni, mutta eihän yhteenkää noista toki mikään koulutarvikkeet + yön yli tavarat -comboo mahdu, joten ehkä edelleen tarttisin sen isommankin laukun. Ja lompakon.

Mut hei, eiks oo hienoja? :)
Kiskis

tiistai 23. elokuuta 2011

toisenlaista

Tänään oli erilainen päivä - verrattuna kaikkiin arkipäiviin yli seitsemän viikon ajalta. Tänään en herännyt ennen kukonlaulua tepsutellakseni bussipysäkille maha tyhjänä kun ei ehtinyt hotkia aamupalaa ja nukkuakseni tunnin työmatkan pääretkottaen, vaan heräsin  seiskalta, söin paahtoleipää nettiä selaillen ja ajoin päivän projektipaikalle 10 min skootterilla. Voi ollapa työpaikka aina noin lähellä. Vaikka en mä valita, pidän kovasti myös nykyisestä tilanteesta - matkoineen kaikkineen.

Tänään en  tavannut yhtään potilasta, vain lapsia ja opettajia. Pikkuisen hassua, kun opettajat, jotka opettivat mua yli 10 vuotta sitten muistavat vielä nimen ja yhdistävät oikeaan luokkaan ja luokkakavereihin.

Tänään en ohjannut yhtään käsijumppaa, aamupesua tai pukeutumista enkä valmistanut yhtään lastaa, vaan ohjeistin, mittasin ja kirjasin. Tänään en mennyt töihin, vaan suoritin opnt:n takia mittauksia - otantaa. Viime viikolla loppui täyspäiväinen kesäsijaisuuteni ja tällä viikolla alkoi osa-aikainen sijaisuus ja opparin aineistonkeruu. 
kuulemma vanhan ihmisen kukkia - no, vanhoilla ihmisillä voi olla hyvä maku kukkien suhteen

Tänään en lösähtänyt sohvalle koko illaksi, vaan poljin lähisalille ja ostin kymppikortin. Menin myös kokeilemaan salin Zumbaa, mutta edelleenkään en löytänyt paikkaa, jossa zumba ei olisi tylsää. Mä kaipaan koreografiaa ja kunnon sheikkausta. Miksi ihanan keinuva bachatakin oli pilattu hyppelypomppeluliikkeillä ja tasaisilla askelilla? Ens kerralla menen  kyllä pumppiin niin ei tule pettymyksiä.

No, huomenna on taas sellainen tuttu päivä. Työpäivä.

Kiskis

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Tornissa

Suomessa vietetään tänään Ravintolapäivää, mutta valitettavasti meidän pienessä kotikaupungissa ei kukaan laittanut omaa ravintolaa päiväksi pystyyn. Tässä kohtaa hiukan harmitti, etten asu enää Helsingissä. Olisin ehdottomasti mennyt Vallilaan puolalaisravintolaan tai Alppiharjuun kattoterassille syömään tapaksia.

No, vaihtoehdoksi keksittiin kävellä kotikaupungin vesitornin huipulla olevaan taidekahvilaan. Mulle vesitornin ympäristö on lapsuuden leikkipaikkaa, ja on siellä tullut jälkeenkin käytyä, mutta Kultsi ei muista käyneensä siellä kuin ihan pienenä. 
Pitkäksi venähtäneen aamun jälkeen "brunssin" herkut katosi lautasilta ennen kuin tajusin kaivaa kameran laukusta. Hyvää oli. Ja pöydillä oikeita kukkia ja söpöt kerrostalo-oliiviöljypullot. Jos oltais oltu hiukan aikasemmin liikkeellä olis tornista saanut 11€ hintaan kunnon brunssin, mutta se oli loppunut jo klo 12. No, ens kerralla sitten.

Herrrkullisia juustokakkuja yhtään väheksymättä, Tornissa parasta on ehdottomasti maisema. yli 66 metriä meren pinnasta ja 360 astetta joka suuntaan. Sieltähän näkee koko pienen kaupungin. Ja voi kuinka mä rakastankaan tätä kaupunkia. Siitäkin huolimatta ettei täällä ole niin paljon ravintolapäivän ravintoloita kuin isommissa paikoissa - ehkä ens vuonna yritän pistää itse oman ravintolan pystyyn.

Mahtava päivä. Joka vielä parani kun näin pappaa ja paranee entisestään kun lähden tästä moikkaamaan isää.

Heippa!
Kiskis

perjantai 19. elokuuta 2011

tahtoo

Kaikki alkoi siitä, kun työkaveri tuli aamulla uuden hienon laukun kanssa töihin. Yhtäkkiä huomasin tahtovani uuden laukun. Perustelen laukkutarvetta itselleni sillä, että kohta alkaa taas opiskelu ja  sen myötä pitkät bussimatkat ja yökyläilyt - olisi miellyttävämpää kantaa hammasharja, vaihtopaita ja koulukirjat samassa laukussa bussiin ja sitten ympäri Helsinkiä. Eikä yksikään mun laukuista tietenkään ole sopivan kokoinen, vaan liian suuri tai pieni.

Ihastuin jossain blogissa vilahtaneeseen Zaran nahkalaukkuun, mutta vaikka väri ja muoto ja kaikki on hyvinkin täydellistä, niin olen kuitenkin liian pihi ostamaan yli huntin laukkua. Siinä sitten aloin etsiskellä muita vaihtoehtoja. Globe hopenkin ihanuus on hiukka liian tyyris - ja aika tylsän tumma tähän syksyn väri-innostukseen.

Sitten ne löytyi. Accessorizen ihanat väriläiskät. Voisin todellakin kuvitella kulkevani jompi kumpi olalla tämän syksyn - ja seuraavatkin. Täytyy ehkä poiketa joku koulupäivä Forumin liikkeessä. En tosin tiedä onko siellä näitä.

Jos kuitenkin värikkyyden sijaan pitäisi valita jotain aikuismaisempaa, niin ottaisin tämän syötävän ihanan Jimmy Choon, jonka vahingossa löysin googlen syövereistä. IHANA! Mutta, 1400 euroa!! Vaikka olisinkin rikas, niin tuskin haluaisin käyttää moista summaa yhteen laukkuun.  

Sitten bongasin näpä söpöläiset ja muistin ihan oikeasti tarvitsevani uuden lompakon. Katselin eilen kassajonossa nykyistä lompsaa ja totesin sen keinonahkakuoren halkeilevan kaikkialta. Harmi. Mutta jos saan tällaisen söpöläisen tilalle, en sure menetystä kovin kauaa.
   
Maatuskakukkaro on vain ylisöpö extra. Tuollaisen kanssa kelpais kipasta apsille ostaa maitoa.

Kaikkea ei saa mitä haluaa, mutta saisko edes mitä melkein tarvitsee?
Tässä vähän vaihtelua ainaisiin piha-/luonto-/marjakuviin.
Hauskaa viikonloppua!
Kiskis

torstai 18. elokuuta 2011

vuosi sitten

Unohduin selailemaan valokuvia koneelta, vaikka voishan tähän aikaan päivästä jo nukkumassakin olla. Löysin kuitenkin tasan vuosi sitten otettuja kuvia ja  jäin muistelemaan menneitä ja ihmettelmään nykyistä. 

Tasan vuosi sitten näkymät olivat tällaiset.
San Juanissa, Puerto Ricossa Kultsin (ja mun) yksiössä. Oltiin just päästy pitkän lentomatkustuksen jälkeen perille ja ihmeteltiin kämpästä aukeavaa maisemaa silmät pulleroina.

Eipä tuolloin vielä osannut kuvitellakkaan tällaista elämää kuin nyt. Silloin oli edessä Kultsin vaihto ja mun yksinäinen syksy Helsingissä. Aavisteltiin siitä ihan karmeeta ja huisin jännittävää ja kivaa. Sitähän se olikin, mut äkkiä se meni. Ja äkkiä meni sitä seurannut kevätkin.
Nyt on edessä koulun viimeinen puristus, oppari, osa-aikatyö omalla alalla ja remontti omassa talossa.
Niin se elämä menee eteenpäin.

Nyt nukkumaan. Ehkä nään unta Isla Verden hiekkarannasta.
Kiskis

maanantai 15. elokuuta 2011

Loppukesän satoa

Joskus on ihanaa myllätä pihalla. Tänään ei ollut yh-tään sellainen olo et huvittais pihatyöt. Halusin töistä vaan nopeasti kotisohvalle, mutta Kultsi patisti mut ruohonleikkuukaveriksi. Ehdin syödä pari ruisleipää kotiin päästyäni ja sitten se olikin menoa. Puoli kuudesta puoli kymmeneen  ahersin pihalla. Katkoin pystyyn kuivuneet keskikesän kukat, revin nokkosta ja muuta yhtä kivaa rikkaruohoa sieltä ja täältä ja haravoin yhden raivuri-ruohonleikkuri-miehen jälkiä. 

Työpäivän patoumia pääsin purkamaan,  kun huomasin Elämänlangan hirttäneen miedän keväällä lyhennetyn pensasaidan lähes henkihieveriin. Siinäpä vasta ärsyttävä kasvi. Ihan kivan näköinen toki, mutta leviää näköjään kaikkialle ja kuristaa kaiken mennessään. Siinä sitä repiessäni hiukan manasin sitä jotakuta, joka aikoinaan on ko. köynnöksen meidän pihaan istuttanut. 

Kaiken sen köynnöksen kanssa riehumisen jälkeen ängin itseni vielä halikon ja lapion kanssa tunkioon ja käänsin sen ympäri etsien multaa marjapuskille. Löytyi. Ja paljon. Marjapuskat sai lannoitteensa ja voittamani Elämänlanka upposia tunkion syvyyksiin. Nyt sormet vaan ristiin, ettei se inhotus päätä nousta sieltä uudelleen henkiin.
Puutarhan parasta antia on kuitenkin se, minkä voi syödä. Meidän pihan hedelmällisyys on yllättänyt mut tänä kesänä. Karviaisia pukkaa vihreinä ja punaisina niin, ettei pakkaseen meinaa mahtua ja tänään löysin pihan perältä myös luumut ja kiipesin poimimaan ne mihin yletin. Viinimarjoja on tullut aikas vähänlaisesti, mutta ei haittaa - En mä olis niitä paljon ehtiny/jaksanu poimiakkaan.

Kaiken sen huhkimisen jälkeen oli ihanaa lysähtää sohvalle karviaismarjojen ja maanantain hömppäsarjojen kanssa.Karviaiset suoraan puskasta onkin ollut mun iltapala viime päivät.

Nyt saunaan, pakkaamaan ja nukkumaan. Huomenna on töiden jälkeen ihanaa ystäväaikaa.
Voikaa hyvin ja nauttikaa marjoista.
Kiskis

maanantai 8. elokuuta 2011

kesä älä mee..

"Minne kesä oikeen karkaa? En tahdo vielä siirtyä syksyyn, en ole vielä siihen valmis!"
Lainasin ajatuksen ystäväni fb-seinältä. Olen tismalleen samoilla ajatuksilla. Kesälomaahan mulla ei ole pahemmin ollut eikä tule, mut syksy sais kyllä vielä odottaa. Ihan vaan siks, et on niin monta asiaa mitä mun PITI kesällä tehdä, mut joita en oo vielä saanu tehtyä.
Mun kesätyötkin venähti yhtäkkiä viikolla. Ja voi olla että venähtävät vielä jopa puolella vuodella. Saapa nähdä. Toisaalta olen niin innoissani ja toisaalta jännittää. Jaksanko mä oikeasti 60% töitä 50km ja 40% koulua 260km päässä kotoa. Plus tietty se oppari. Hmm. Ajattelin jaksaa.
Toisaalta odotan jo syksyn tuloa innolla. Olen aina ollut ennemmin syksyn kerrospukeutuja kuin kesähepeneissä kekkuloija. Oranssi, ruskea, petroli ja harmaa on mun värejä. Vaaleanpunaiset ja limenvihreät jätän vaatteissa muille. Niin ja kukatkin kuuluu luontoon, ei mun pöksyjen kuviointeihin. 
Syksyllä myös siivotaan. Kesää alkaa olla jo niin pitkälti takana, että kotona alkaa jo ahdistaa. Pystyn kohtuu hyvin elämään pienessä kaaoksessa ja imuroimattomuudessa, mutta tietyssä pisteessä iskee aina inhotus. Pitäis siivota ja noi lehdetkin lojuu tossa ja mitä ihmettä tää tekee täällä ja missä on tän sukan pari ja ja ja. Tiedättehän? Kun tulee syksy, eikä enää jokainen vapaa viikonloppu kulu mökin autuudessa on viikonloppuna aikaa vaikka siivota. Arkipäiviin en sellaista nyt saa mahtumaan millään. On liian kiire löhötä työpäivän jälkeen puolikuolleena sohvalla. Jos teen syksynkin tätä työtä koulun ohessa, niin lupaattehan että tää rutinoituu ja mulla on taas kohta virtaa iltasinkin? Tarttis olla, kun remonttikin alkailee kohta.
Syksystä odotan myös jumppia. Nyt kun koulun jumpat ei tuu kysymykseen olen pohdiskellut kotikunnan vaihtoehtoja. Taidan kallistua lähikuntosalin kymppikorttiin. Naisvoimistelijoidenkin jumpat vois olla ok. Olispa taas aikaa harrastaa jotain oikeesti. Valmistumisen jälkeen aloitan kyllä taas Taekwondon. Tai menen vaikka laulutunneille.
 
Syksyisiä sekalaisia mietteitä ja mökkisaaren kehäkukkia parin viikon takaa. Viime viikonloppuna nuo kaikki vaaleanpunaiset tötteröt oli jo varisseet maahan. 

Heippa taas. 
Kiskis

tiistai 2. elokuuta 2011

Kantsuja

eli kantarelleja
eli keltavahveroita
Niitä varten pakkauduttiin lämpimänä sunnuntaipäivänä mahdollisimman kirkkaisiin ja peittäviin vaatteisiin ja mahdollisia hirvikärpäsiä uhmaten soudettiin naapurisaareen ja sukellettiin metsään.

Muutama tunti mennä humahti ja metsästä palasi iloinen joukko onnekkaita sienestäjiä - ämpärit melkein täynnä.
Kurjin homma onkin se sienten putsaus ja raaputus. Onneksi sekin sujui aurinkoisella mökkipihalla kohtuu kivasti. Mieluummin toki vain samoaisin metsässä sieniä noukkimassa ja kiikuttaisin ne jollekulle muulle putsailtavaksi. Nyt on kuitenkin tämän kesän osalta sekin tehty ja sienet talveksi pakkasessa.

Toivottavasti muutkin sienillä herkuttelijat ovat ehtineet metsään ja löytäneet näitä aarteita.

<3 Kiskis

maanantai 1. elokuuta 2011

Saaressa II

- Saaressa kuvataan kilpaa kauniita iltamaisemia

 

- Saaressa syödään yömyöhällä täyttävä päivällinen

 - Saaressa valaistaan ja lämmitetään pikkuinen saunamokki tuikuin


- Kun saaresta löytyy outo otus, kaivetaan 70-luvun luontokirja esiin
- Saaressa on tuntitolkulla aikaa tutkia kiitäjän toukan elämää


- Kerran kesässä on saaressa saatava mummun kesäkeittoa. Reseptiä on turha kysyä.

- Saaressa elämä on vaan niin elämisen arvoista.

Kiskis