sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Viherpeukalo heräilee

Mä en oo koskaan ollu mikään viherpeukalo. Pari huonekasvia kasvaakituutti ja keräs pölyä monta vuotta, ennen kuin kuihtui ja heitin ne menemään. Puutarhassa auttelukaan ei ole koskaan oikeen kutsunut. On ollut aina muita kiireitä. Talon ostoa suunnitellessa jännitinkin hiukan, miten meidän käy ton pihan kanssa. 

Turhaan jännitin. Alkuinnostus on ainakin ollut lupaava. Ehkä viherpeukalottomuuteeni onkin ollut syynä kohteen puute. Nyt, kun piha on oma eikä kukaan muu pidä siitä huolta ja sinne saa hankkia juuri ne itse valitsemat kasvit, onkin tilanne ihan eri kuin silloin kun äiti sai yksin kykkiä rikkaruohoja nyppimässä ja minä vilistin kavereiden kanssa kylillä. Olen jo useampana päivänä löytänyt itseni ruohonjuuritasolta nokkosia ja voikukkia vastaan taistelemasta. Pihalla kykkiessä menee helposti monta tuntia - ja se on aika terapeuttistakin.

Jotta homma ei loppuisi kesken (ei se näin vanhalla pihalla kyllä ole vaarana) käytiin tänään ostoksilla puutarhamyymälöissä. Matkaan lähti kukka jos toinenkin ja kaikenlaista pihahommissa tarpeellista tavaraa. Vitsailtiinkin, kun mä menin ostamaan kukkia ja Kultsi meni ostamaan raivuria/trimmeriä. No, onneksi se trimmeri pysyy kaukana mun istutuksista.
 
Pihalla jököttäviiin karuihin betoniruukkuihin istutin ihanan pinkkiä Daliaa. Ehdottomasti yks mun lempikukkanen. Odotan innolla että se täyttää koko ruukun.

Leveään kukkalaatikkoon laitoin Kelloköynnöstä, joka kukkii sitten vasta loppukesästä. Täyttäköön se nyt kukkalaatikon köynnöskehikon, niin kohta se antaa vähän suojaa ja näköestettä tien ja pihakalusteiden välissä. Köynnöksen kaveriksi asettelin pari Lumitähteä, joiden olisi tarkoitus levittyä pitkin laatikkoa ja peittää ruma multa.
Tämä ilostus taas on kasvanut pihalla iät ja ajat. Liekö Rhodorendron vai mikä. Jätin kuvatsa pois sen huonokuntoisuuden. Suurin osa pensaasta on kovasti kärsineen näköistä. Ajattelin kokeilla joku päivä jos se piristyisi piimäkylvystä, kun tällaisen vinkin äidiltä kuulin. Nyt tuo kärsinyt kaunokainen on kuitenkin alimmille oksilleen jaksanut ponnistaa pari kukkaa. Ja nuppuja näyttäisi olevan lisääkin. Odottelen innolla.

Kohta lähden lenkkipoluille. Pari viime päivää meni kuin sumussa, kiitos omituisille työvuoroille 04-12 ja 05-12. Eilenkin kun lähes koko Suomi juhli valkolakkeja tai muita koulunpäätöksiä, mä toivuin sohvalla ylipitkistä päikkäreistä. Onneksi ja piristykseksi meillä kävi jätskivieraita illalla ihan yllättäin. On niin kivaa asua täällä. <3

2 kommenttia:

  1. Oi, ihanan näköinen kukka tuo dalia! :) Siitä tulee mieleeni hautausmaakesätyö kesällä 2009, kun istutin purppuroita uudenguineanliisoja kasvihuoneisiin odottamaan istuttamista haudoille. Tuo taitaa olla kuitenkin vielä upeamman näköinen.

    Ihanimpia kukkia kaikista ovat mielestäni erilaiset liljat. Tuoksun puolesta tykkään eniten syreenipensaan kukinnoista. Entä sä? :)

    VastaaPoista
  2. Syreenin tuoksu on kyllä ihana. Meillä on sellasiakin puskia tuolla pihalla ihanan liilahtavina kukkimassa. Ja Tuomi on myös tuoksultaan ihan samaa luokkaa.

    Oli pakko googlettaa tuo Liisa ja kaunishan sekin on. Kesä on niin ihanaa kukkien aikaa.

    VastaaPoista