Viikonloppu meni jotenkin epätodellisissa tunnelmissa.
Oli paljon tavallisesta poikkeavia asioita.
Lauantaiaamuna mansikanhakureissun jälkeen kuultiin suru-uutisia naapurista.
Hetkeä myöhemmin avasin läppärin ja sain silmilleni suru-uutiset myöskin Norjasta.
Tuntui hetken, että koko maailma on mullinmallin. Sitten repesi taivas.
Sade kuitenkin laantui (hetkeksi) ja tän pariskunnan tulikin aika suunnata kesän vauhdikkaimmalle työkeikalle, Blueseille.
Puoli viideltä aamulla kaaduttiin Kultsin kanssa vihdoin nukkumaan.
 |
| Siinä työn tuoksinassa ei kuvia ehtinyt räpsiä. Lainasin kuvat tapahtuman järjestäjän sivuilta. |
Vastapainoksi kaikelle kohkaukselle vietettiin äidin kanssa sunnuntai-iltapäivä metsänreunassa kykkien ja juoruten. Mustikkaa oli niin, että ei olisi malttanut illan hämärtyessäkään kotiin lähteä.
Metsä on mulle niin rakas.
Nyt on sitten vihdoin marjat pakkasessa ja talvi saa tulla.
No, ehkei ihan vielä kuitenkaan sitä talvea.
Seuraavaksi raapustan suruadressin naapuriin.
Voimia kaikille. Erityisesti rakkaansa menettäneille.
Onneksi maailmassa on myös paljon hyvää, hauskaa ja kaunista.
Kiskis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti