lauantai 28. tammikuuta 2012

Ikkunaremontti

Remontti eteni tällä viikolla kellarista ylemmäs, kun syksyllä tilatut ikkunat saapuivat asentajineen. Seuraavaksi ajattelin kertoilla vähän ikkunaremontin vaiheista.

Lähtökohtanahan olivat 50-luvun vanhat, talon alkuperäiset ja minulle rakkaat ikkunat. Vanha lasi aaltoili hauskasti ja avaamismekanismit olivat herttaisen vanhanaikaisia - suloisia kahvoja, lenkkejä ja solkia. Ikkunoiden persoonallisen ulkonäön takia olisin halunnut pitää ne, mutta kun nuo kaksilahkeiset vetosivat käytettävyyteen, energian säästämiseen ja lämmöneristävyyteen oli naisen pakko taipua. 

Vanhojen ikkunoiden hienouksia
Kun uudet ikkunat oli päätetty hankkia ruvettiin pohtimaan sopivaa firmaa. Kutsuttiin Tiivin, Fenestran ja Skaalan edustajat katselemaan ikkunoita ja tekemään tarjouksensa. Näiden käyntien jälkeen pohdimme tarjouksia muutamaa asiaa tarkastellen ja valitsimme mielestämme parhaan vaihtoehdon. Meillä ratkaisivat tietenkin hinta ja laatu, mutta myös edustajan vierailun perusteella edustajan ammattitaito ja asiakaspalvelu. 

Kävi nimittäin niin, että ensimmäiseksi paikalle ehti Fenestran edustaja, nuori ja mukava mies joka mielestämme vaikutti ihan asiansa osaavalta. (Itsehän olimme asiassa aivan noviiseja.) No, seuraavana päivänä saapui Tiivin mies, ja tähän kohtaan on kerrottava että vaikka ko. edustaja tuntui  vanhojen talojen ikkunoiden suhteen ammattitaitoisemmalta kuin Fenestran edustaja, hänen asiakaspalvelutaitonsa olivat sitä luokkaa, että kun ovi kävi ja mies poistui pihasta, päätimme että ellei Tiivin tarjous ole TODELLA hyvä, emme edes harkitse heidän ikkunoitaan. Tämä edustaja oli nimittäin todella törkeän ja ylimielisen oloinen meitä kohtaan. Kun hän saapui, ei Kultsi ollut vielä ehtinyt töistä kotiin ja ohjasin miehen keittiöön kahvikupposen ääreen, mutta varovaisista kyselyistäni huolimatta eipä tämä herra tehnyt elettäkään esitelläkseen minulle jo alustavasti esitteitään. Minusta jopa tuntui, että mies piti minua talon teini-ikäisenä jolle ei kannattanut paljon puhella ennen talon vanhempien saapumista. Vasta kun Kultsi ehti eteiseen taisi edustaja tajuta, että tämä kahvia tarjoileva teinityttö onkin talon nuori emäntä. No eipä silti se asenne paljon parantunut. Mies nimittäin enimmäkseen valitteli omia työkiireitään ja sairauksiaan kuin kaupitteli meille ikkunoita. Tämä "asiakaspalvelija" näyttäytyi meidän silmissämme lähinnä vanhana sovinistisena ja ylimielisenä ukkona, jota ei oikeastaan edes tuntunut kiinnostavan meidän ikkunamme. Ymmärrätte varmaan miksi emme hänen ikkunoitaan tämän jälkeen kauheassa arvossa pitäneet. 

No, kolmantena tapasimme Skaalan edustajan. Tämä nuori mies oli paitsi todella hyvä asiakaspalvelija, myös hyvin ammattitaitoisen tuntuinen verrattuna aiemmin käyneisiin edustajiin. Tämän vierailun jälkeen jäimme sormet ristissä toivomaan, että Skaalan tarjous olisi myös hinnaltaan parempi kuin muut kaksi - ja onneksemme näin oli. Skaala oli huurtumattomilla 2+2 ikkunoillaan edullisempi kuin Fenestra tai Tiivi 1+2 tavallisilla ikkunoillaan. Valinta oli helppo tehdä.

Keittiössä uutta (päällä) ja vanhaa (alla)
Aluksi oltiin mietitty, että asennetaan ikkunat itse, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että firman ammattimiehet saavat hoitaa tämän homman niin ei sitten tule korvausongelmia, jos ikkunoissa tai asennuksessa onkin jotain vikaa. Toimitus sovittiin joulukuun alkuun, mutta kun oma remonttimme viivästyi soitteli Kultsi Skaalalle ja ikkunoiden asennut siirrettiin tammikuun lopulle. Olisi ollut kurjaa pilata uudet hienot ikkunat heti, kun alakertaan tehtiin valua ja ikkunoista truutattiin kuraa kellarin lattialle.

Ikkunat saapui meidän pihalle viime maanantaina Kiitolinjan kyydittämänä. Lasku kopsahti postilaatikosta tiistaina (joka on vähän hassua kun asennustakaan ei oltu vielä tehty ja maksuaikaa on vain viikko). Keskiviikkoiltana siirtelin huonekaluja ikkunoiden tieltä, irrottelin verhoja ja rullailin matot syrjään. Keskiviikkona rupesin vasta jännittämään ikkunoiden vaihtoa ja yön valvoinkin lukien keskustelupalstojen ikkunaremonttivalituksia. Virhe. Eihän sellaisten lukemisen jälkeen voinut mitenkään uskoa, että oma remontti menisi hyvin. 

Makkarin ja eteisen ikkunat nyt ja ennen
Torstaiaamuna 8.30 olin lähdössä töihin kun asentajat sitten saapui. Kultsi jäi keittelemään niille kahvia ja esittelemään taloa, mutta joutui kanssa lähtemään jo aamupäivällä reissulle Helsinkiin niin asentajat jäi sitten keskenään mekastamaan meille. 

Kun neljän tienoilla kotiuduin töistä oli ikkunat laitettu ja asentajat tuli mua piharapuilla vastaan. Meidän talossahan on lähes 20 ikkunaa kun isojen ikkunoiden lisäksi kellarista, vintiltä ja rappukäytävästä löytyy useita sellasia pieniä ikkunoita. Sisällä mua odotti +16 asteen lämpötila ja sahanpurun imurointi. Asentajat oli suurimmat purut lakaisseet lähtiessään, mutta sellanen tavarahan pöllyää ihan joka paikkaan. Vaikka mielestäni imuroin kaikki paikat mihin purua vaan olisi voinut mennä niin vielä perjantai-aamuna kun avasin vaatekomeron oven mua vastassa oli kunnon sahanpurukuorrutus.


Perjantaiaamuna keittelin miehille kahvit valmiiksi termariin ja kaivoin pakastimesta pullaa odottamaan. Taas miekkoset tuli mua pihalla vastaan kun lähdin töihin. Ikkunat olivat jo paikoillaan, mutta perjantain hommana oli ikkunoiden pellitys ulkopuolelta. Voi miesten sormiparkoja tossa pakkasessa. Iltapäivällä kun marssin kotiin oli homma jo loppusuoralla ja kohta miehet kävivätki ilmoittamassa tekevänsä lähtöä ja kiittämässä keikasta. Homma selvä.

Kuten kuvista näkee, ikkunoiden sisäpuitteet jätettiin laittamatta. Koska tässä on vielä remonttia tehtävänä ja seinäpinnat uusiutuu kuitenkin päätettiin jättää puitteet vielä odottamaan ja laittaa ne sitten itse myöhemmin. Tollasilla kivoilla uretaanivaahtokoristuksilla mennään meidän sisustuksessa siis siihen asti. Kuvista puuttuu myös kahvat, mutta tokihan asennusmiehet ne oli laittaneet perjantaina paikoilleen. Ovelat ketut kun antoivat mulle mahdollisuuden availla ikkunoita vasta perjantaina, muutenhan olisin repinyt niiden rumat mainokset pois ikkunoiden välistä jo torstaina.

Rappukäytävän pikkuikkunoita (vanhat)
Mulla ei ole vielä asennuksesta tai ikkunoista mitään pahaa sanottavaa. Käyttökokemuksista voin toki kirjoittaa vasta myöhemmin. Asennusporukka oli Primas asennuksesta ja ajoi meille molempina aamuina Forssasta asti (about 150 km). Kolme miestä teki mun mielestä siistiä jälkeä ja oli tosi mukavia ja nopeita. Lounaansa ne oli järjestänyt itse meidän mikron avustuksella ja jälkensä aina siivonneet.

Ainoa asia, joka jo eilen ärsytti on ne samperin mainokset ja tuotetietotarrat. Ne oli kiinnitetty niin pitävillä tarroilla, että niitä oli ärsyttävää pakkasessa repiä irti laseista ja jättivät rumia tarrarantuja näkyviin. Tarra vaan veny ja repeili ja oli kiinnitetty kauheen korkeelle ulkopuolelle. Murh. Näillä pakkasilla ei paljon ikkunoita ruveta pesemäänkään eli tuolla ne rumat teippijäljet odottelee kevääseen asti. Mutta tää on tosiaan ainut negatiivinen asia so far. 

Rappukäytässä utta
Aika paljon ikkunoiden lasipinta-ala pieneni kun uudet lyötiin vanhojen kolohin. Mutta eiköhän silmä pian totu. Etenkin rappukäytävässä ikkunat on enää ihan tollaset kurkistusaukot vaan. Vaikutelma tietty muuttuu kun saadaan ne sisäpuitteet paikoilleen.

Uudet ikkunat on toki persoonattomammat kuin ne vanhat, mutta siistimmät ja helppokäyttöisemmät. Ja enää ei verhot heilu tuulessa sisällä kun ikkunoista ei enää vedä niin paljoa. Ja mikä ihaninta - meillä on sälekaihtimet! Hyvästi kiukuttelevat rullaverhot ja akvaariofiilis olkkarissa. Toki noita on inha puhdistaa, mutta musta ne on muuten vaan niin paljon siistimmät ja käytännöllisemmät.

Ikkunaremontti - Done. 
Ihanaa!

<3 Kiskis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti