Rahi

Heipähei! Mulla on tänne ilouutisia, sillä ehkäpä tän blogin "itse näpertelin"- osioon alkaa taas tulla kaikenmoista. (Pitäisköhän oikeen tehdä sellainen tunniste?) Nyt kun olen oikeasti tajunnut sen, että käyn töissä lähinnä vain päivisin eikä illoille ole mitään opparia/ tenttiinlukuja/  kahvilatöitä tms. niin olen saanut pitkästä aikaa kotona koukuteltua jotain iltaisin. 

Yhdestä uudesta jutusta olen ihan innoissani, sillä idea pälkähti päähäni jo joskus lokakuussa, mutta tuolloin ei aikaa toteutukseen ollut. Nyt sain vihdoin vierailtua paikallisessa kangasliikkeessä ja ah! mitä ihania kuteita siellä olikaan mua odottamassa. Itse koukuttelu veikin sitten vain muutaman C.S.I.-jakso verran kun vihdoin oli aikaa ja innostusta.

 

Lähtötilanne: Vanha ja jo rikkikin mennyt nahkarahi löytyi kellarista kun sitä tyhjennettiin remonttia varten. Tämä rahi on ollut mun lapsuuskodissa niin kauan kuin muistan. Uskoisin, että olen vaippapeppuna voinut ottaa tähän tukeutuen ensimmäisiä hapuilevia askeleitanikin. Ikävä kyllä rahi oli tosiaan jo aikansa elänyt eikä sopinut oikeen sisustukseenkaan joten se ehdittiin jo kiikuttaa ulos  palvelemaan remppakahvitaukojen istuimena ennen viimeistä matkaansa kaatopaikalle. 

Onneksi sain inspiraationi ennen kuin se vettyi ja homehtui pahasti ja raahasin sen vintille kuivumaan ja odottamaan uudistuksen aikoja.

Kangaskauppa: Inspiraatiolle on vihdoin aikaa. Kolme kerää ihania ontelokuteita kotiutui viikonlopun kaupunkikierrokselta meille. Jo samana iltana kaivoin paksuimman koukkuni (5,5) esiin ja virkkasin peukaloniveleni kipeiksi. (Hiukan aliarvioin kudetarpeeni ja käväisin eilen töiden jälkeen hakemassa vielä yhden kerän tuota beessiä)

Lopputulos: Tadaa! Vanha rahi sullottuna uuteen virkattuun päälliseensä ja virkkaaja enemmän kuin tyytyväinen. Olin alkuun suunnitellut yksiväristä vaaleaa, mutta raidoitettuna tuo on just kivan veikeä meidän huusholliin. Nyt se sopii olkkariinkin kuin nenä naamaan (voih, kunpa kaikki muukin sopisi) ja palvelee varmasti vielä monenmonta vuotta.

Mikä parasta, jos vaalea-ruskea raitakuosi alkaa nyppimään niin tuo on helppo poistaa ja tehdä tilalle jotain ihan muuta. Musta tuntuu että vielä mun lapsenlapsetkin saa ton rahin perintönä kotiinsa, tosin silloin sellasella perinteisellä mummojen kukkaisvirkkauksella päällystettynä.

Sellasta.

Älkääkä luulkokkaan että remppa olis valmis kun jo sisustusintoakin taas löytyy. Ehei, vielä on paljon tehtävää, vaikka maanantaina valetaankin jo kellarin lattiaa (JEEE!)

Palataan.
<3 Kiskis