Omaan kotiin

Kuten jo alkuviikolla vihjailinkin, viime viikolla käytiin allekirjoittamassa talopaperit.

Oli niin jännää, että aamupala ei maistunut ennen pankkiin menoa ja oikeen tärisin niitä papereita lueskellessa ja allekirjoitellessa.

Muutto takaisin kotikulmille on jo ihan kohta, kirjaimellisesti, nimittäin toukokuussa tehdään jo muuttoa ja talo joka ostettiin on mun nuoruuden kotitalo. Äiti muuttaa pienempään ja mun teinivuosien kodista rempataan mun ja Kultsin ensimmäinen yhteinen oma koti.

En oo vielä ihan varma, ollaanko me ihan hulluja, kun opintojen tässä vaiheessa mennään hankkimaan lisämurheeks rempattava vanha talo ja välimatkaa koulun ja kodin välille sellaset.. öö.. reilut 250 kilometriä.

No, asumiskustannukset pienenee huomattavasti ja meidän sosiaalinen piiri lähenee. Lisäksi kouluakin pitäisi olla vain harvakseltaan syksyllä. Vain opparia ja sensellasta. Toivottavasti.

Syksylle on edessä paljon autossa/bussissa/junassa istumista, mutta nytkin matkustetaan tota väliä melkein joka viikko edestakaisin, niin enpä usko että siitä tulee ongelma. Toivottavasti.

Syksyn kysymysmerkeistä huolimatta olen älyttömän innoissani tästä. Niin innoissani, että lähes kaikki "vapaa" aika kuluu haaveiluun, remonttisuunnitelmiin, pohjapiirroksiin, tapettien tutkailuun, inspiraatiokuvien selailuun ja muuhun muuttoon liittyvään. 

 

Lainasin anopilta vinon pinon sisustuslehtiä ja äiti antoi "talonostolahjana" sisustajan värioppaan.

 

Värioppaasta oli pakko kuvata lempparit.

 

En mitenkään enää muista, mistä kaikkialta nämä lempparitapetit on. Ainakin Tapettitalosta, RTV:ltä,  Ecowallpaperilta ja Laura Ashleylta.

Edellisistäkään kuvista ei enää mitään tietoa mistä. Google kuvahausta.

Sellaisia tänään. Tämä asia on nyt niin tapetilla (hekoheko) että tästä täällä kuullaan vielä ennen muuttoa lisääkin.

Kiskis