Pitkästä aikaa jotain lankaista.
Pipo syntyi viikko sitten lauantaina, kun kolmen naisen voimin pötkötettiin pedillä ja kannustettiin Munamiestä jatkoon.
Jättituubihuivi taas sai alkunsa jo joulukuussa Madridin lentokentällä, mutta kun tuo kutominen (neulominen) oli hiukka hidasta, niin tämäpä valmistui vasta kuluneella viikolla.
Ja okei, päättelin langanpäät vasta tänään vaikka huivi jo eilen ulkoilikin.
Väri on ihan mun lemppari. Ystäväkin sanoi väriä ihan mun väriksi kun näki lankakerän.
Kuitenkin nyt jotenkin vierastan tuota. Ehkä siihen tottuu kun totuttelee.
Jo kolmas kirjoitus tänään.
Ei kai tää vaan paljasta sitä, että olen yksin kotona koko viikonlopun ja kämppäkin on jo siivottu?
Leppoisaa sunnuntaiehtoota.
Kiskis
Nätit! Mä kun en jaksa kutoa ni huivi näyttää erityisen kivalta. :D
VastaaPoistaKiitti Mia. Se oli kieltämättä työn ja tuskan takana tuo kutominen. Kai tollasen ehkä vois virkatakkin jotenkin?
VastaaPoistaJoo vois, itseasias oon virkannukki, mutta tykkään siitä kun paksusta langasta kudotaan jotain isoa. ^_^ Siis siitä jäljestä.
VastaaPoistaNiin no onhan se ihan erilaisen näköistä kuin virkattu. :) Mä haaveilen harmaasta virkatusta vastaavasta.
VastaaPoistaPaksu lanka vaan ni ei se oo ku rinki ketjusilmukoita. :) mulla on sata kaulahuivia. :D ei ehdio kaikkia käyttään. :D
VastaaPoista