"Jos tahdot pulleaksi tulla, ota pulmaan pulla."
Runonpätkä on tuttu lapsuudesta ja tulee aina mieleen pullaa puputtaessa.
Runon totuuspohjasta välittämättä meillä on tänään syöty pullaa. Kyllähän laskiaisena nyt pitää laskiaispullia saada ja koska meiltä jäi yhteinen laskiainen kokematta, niin pullatkin syötiin vasta tänään.
Nyt onkin sitten turvonnut olo. Pari pullaa popsittiin per nenä ja loput pääsivätkin pakkaseen odottamaan seuraavaa pullahetkeä. Mutta mitä tehdä ylimääräselle kermavaahdolle?
Pullan ja mun suhteesta sen verran on pakko kertoa, että pullan leipominen käy kyllä jo ihan rutiinilla. Kahvilassa työvuorossa tehdään kerraltaan 4 litran taikina ja yksi peruspulla painaa paistamattomana noin 120 grammaa. Kokemus tuo varmuutta tässäkin asiassa, eikä paljon pullan leipominen jännitä. Ainoa ongelma tuntuu olevan, että kun työkseen pyörittelee aikalailla suuria pullia, niin kotona onkin vaikeaa pitää pullat maltillisen kokoisina.
Töistä olen ottanut kotikäyttöön pullataikinan reseptin. Tänään kuitenkin testasin toisenlaista reseptiä, johon tuli kananmunaa ja kaikkea. Hyppäsin oikeen ulos mukavuusalueeltani tällä kokeilulla ;)
Jo taikinan nouseminen ja leipomistuntuma oli ihan erilaisia kuin vakiotaikinassani. Ja uunissa pullat halkeilivat hyvyyttään. No, ei sentään hyvyyttään, sillä kuivempia pullia en ole ikinä leiponut. Kultsikin sanoi, että olis pitänyt jättää raesokerit pois ja laittaa juustoa väliin niin olis tullut hyvä sämpylä. Onneksi ne tuli nimenomaan laskiaipulliksi niin se kermavaahto ja murskatut mansikat pelasti tilanteen. Eikä ne pullat nyt syömäkelvottomia ollut. Sen verran kuitenkin opin, että ei ole mun vakkaritaikinan voittanutta.
Sellainen pullan lyhyt oppimäärä tänään.
Joku kerta vielä jaan tänne sen mun vakioreseptin.
Kultsi lähti sulattelemaan lätkätreeneihin
ja mä oppoudun pullanpulleana sohvalle opparikirjojen kanssa.
Palaillaan.
Kiskis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti