Viime yönä mun silmien ohi liukui aika monta laskiaispullaa.
Yön aikana valmistettiin 100 000 pullaa ja lähetettiin matkaan vietäväksi kauppoihin ja sieltä makennälkäisten ihmisten suuhun. Valtaosassa niistä pullista on mun asettelema lakki tai ripottelema tomusokeri päällä.
Oli aika erilainen yö kuin koskaan aikasemmin. Mutta nyt sekin on koettu. Ison tehtaan liukuhihnatyö. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua. Ei musta ehkä olis tekemään tota joka päivä useita vuosia - ei ehkä edes yhtä kesää. Kuitenkin tollasena keikkaluonteisena kokeiluna se oli ihan hauskaakin.
Työporukka oli rento. Vaikkakin aamun puolella hiljainen. Kaikkia taisi vähän väsyttää.
Kuudelta lähdettiin uusien työkavereiden kanssa yhtämatkaa kotiin. Yritettiin pitää toisiamme hereillä, ettei kukaan aja oman pysäkkinsä ohi.
Näin unta liukuhihnatyöstä. Ylläri.
Heräilin puoliltapäivin päivänvaloon ja sitten uni ei tullutkaan enää. Lavan lihaksissa tuntuu, että jotain on viime yönä tehtykin. Se iso tomusokerisiivilä on loppujenlopuksi aika painava, kun sitä liikuttelee siinä linjaston yllä monta tuntia.
Ja se hattujen asettelukin on aika haastavaa. Samaa liikettä koko aika kun pullat vilistää riveissä ohi ja jokaiseen täytyy ehtiä laittaa hattu nätisti päälle. Aivoja ei liiemmin tarvita. Silmissä vaan vilisi kun lopetti.
Yhtään pullaa en syönyt, vaikka olisi saanutkin. Jostain kumman syystä ei vaan tehnyt mieli. Kaikki vaatteet meni pyykkiin kun ne tuoksuu ihan ällölle, sokerille. Vaikka oli suojavaatteet päällä.
Nyt pitäisi lähteä liikuttelemaan pikkupoikia - ja omakin jumppa olisi illalla. Mahtaakohan se tanko nousta minnekään tällä selällä?
Tällaista jaoin tänne tänään.
Palataan taas.
Kiskis
PS. Kuvat ei ole viimeyöltä, vaikka aika hyvin osuukin tunnelmaan.
 |
| täältä |
 |
| täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti