keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Nisunen

Yksi suosikkilukijani (äiti) vihjaisi odottelevansa sitä aikaisemmin mainitsemaani pullareseptiä ja koska viime päivinä mun elämä on sisältänyt  vaan  koneella istumista mallilla  "etsi tutkimus - lue tutkimus - kirjoita tutkimuksesta", niin tänään ei mun ajatus taivu muuhun kuin taikinareseptin kirjoitukseen.

 
Resepti on se, mitä meillä töissä käytetään. Tosin, kun töissä tehdään neljän litran taikina, niin kotikäyttöön olen pienentänyt annostusta vain litraan. Litrankin taikina on suuri, ja tätä voi vielä pienentää puoleenkin ihan hyvin, ellei halua täyttää pakastintaan pullilla.

Tarvitaan siis:
1l maitoa
1dl vettä
100g eli 2 palaa hiivaa
2,5 dl rypsiöljyä
vajaa 500g sokeria
1/4 dl kaardemummaa
vajaa 1 rkl suolaa 
(voi laittaa myös paljon vähemmän)
noin 2 kg vehnäjauhoja

 Kaada kulhoon lämmin vesi ja maito. Liota hiiva nesteeseen. Sekoita joukkoon öljy, suola, kaardemumma ja sokeri. Sekoita jauhoja mukaan pikkuhiljaa ja tunnustele taikinasta oikea tuntuma. Pullataikina on sopiva, kun saat vaivattua siitä yhtenäisen palluran ja sormella painaessa taikinan pinta joustaa silleen mukavasti eikä taikinaa tartu sormeen. (Hih. Tosi ammattimaista kuvailua)
Töissä taikina leivotaan saman tien ja annetaan sitten nousta huoneenlämmössä (lue: kuuman kahvilakeittiön  lämmössä) ja laitetaan hiukan nousseet pullat nostatuskaappiin odottamaan paistoa. 

Kotosalla kuitenkin on eri systeemit ja nostatan taikinaa kulhossa lämpimässä liinan alla tuplakokoiseksi, leivon sitten pulliksi, annan pullien vielä nousta liinan alla ja sitten paistelen. Kotipaistosta en osaa sanoa hirveästi. Uunista ja pullien koosta riippuen noin 225 astetta ja 10 min. Pulla on kypsä kun se on kauniin kullanruskea. Voit nostaa pullaa hiukan ja tarkastaa että pohjakin on paistunut ruskeaksi.
Voisilmäpulliin painetaan kananmunalla voitelun jälkeen voikimpale (tai -nokare, riippuen minkä kokoisen voisydämen haluaa) keskelle syvälle pullaan ja täytetään syntynyt kolo sokerilla.
 
Näissä puusteissa välissä vasemmalta oikealle: pelkkää omenahilloa, omenahilloa ja kanelisokeria, pelkkää kanelisokeria. Niin ja tietysti kaulittu taikina on voideltu sulatetulla voilla. Rullataan, katkotaan, painetaan puustiksi, voidellaan, raesokeritetaan ja laitetaan uuniin paistumaan. Niin ja tietty myös syödään. Heh heh.

Kuvat on otettu alkuvuodesta, kun leivoin Puerto Ricosta Suomen pakkasiin palanneelle Kultsille lupaamani pullan. Ja pari muutakin pullaa.
Itseasiassa noita kanelipuusteja taitaa olla vieläkin pakkasessa.
Voi kumpa siellä oliskin joku normipulla, jonka voisin syödä, eikä vaan noita kaneliallergikon kauhuja. Nyt maistuisi nimittäin lämmin pulla j kylmä maito lohdutukseksi. Kurkku on kipeä ja olo hiukan kuumeinen. Kumpa tässä nyt ei vaan kipeeksi tulis.

Melkoisesti sitä sit kuitenkin jaksaa satuilla kun innostuu.
Jos kokeilette reseptiä, niin olis kiva saada kommenttia siitä, mitäs tykkäsitte ja oisko jotain parempia taikinaehdotuksia.

Palaillaan.
Kiskis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti